Hiilitassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin vaipunut omiin ajatuksiini sillä välin, kun Utusielu ja Hallavarjo kertoivat tarkempia ohjeita tämän illan harjoituksiin liittyen. Luotin siihen, että Korppitassu kuuntelisi, mitä he sanoivat, ja välittäisi tiedon sitten minulle. Välillä naaras vilkaisi minuun päin – huomasin sen silmäkulmastani – ja käänsi katseensa sitten taas toisaalle.
Ihan yhtäkkiä Korppitassu lyyhistyi maahan vieressäni. Naaraan katse lasittui ja hän huitoi hetken käpälillään kuin riivattu, kunnes lakkasi liikkumasta kokonaan. Säikähdin niin paljon, että huusin ääneen. Hallavarjo syöksyi oppilaansa luokse ja yritti kuulostella sydämen sykettä. Huoli paistoi kollin vihertävänkeltaisista silmistä, ja Utusielu oli jähmettynyt paikoilleen hänen takanaan.
”Onko hän…?” Utusielun ääni oli pelkkä kuiskaus. Hallavarjo nosti päätään huojentuneen oloisena, mutta vakavoitui sitten alkaessaan kammeta Korppitassua selkäänsä.
”Hänen sydämensä sykkii.” Se tieto riitti Utusielulle, kun tämä auttoi soturia nostamaan oppilaan päälleen. Seurasin tapahtumia sivusta, tuntien itseni täysin hyödyttömäksi. Jalkani vapisivat kuin haavanlehdet, enkä saanut sanaakaan ulos suustani, kun Hallavarjo lähti kiireesti viemään ystävääni takaisin leiriin.
Tunsin Utusielun laskevan häntänsä selkäni päälle rauhoittelevasti. Painauduin mestariani vasten katse jonnekin kaukaisuuteen kohdistettuna, hetken ajan tunsin sitä samaa emollista lämpöä, jota olin saanut kokea osakseni ollessani vielä vasta puolen kuun ikäinen. Vaikka olin jo unohtanut oman emoni kasvot, Utusielun lempeä suhtautuminen hätääni sai minut tuntemaan oloni poikkeuksellisen rauhalliseksi tilanteeseen nähden.
Pimeätaisteluharjoitukset oli luonnollisesti peruttu tapahtuman seurauksena. Palasimme leiriin Hallavarjon jättämiä jälkiä pitkin, ja heti leirissä päätin mennä katsomaan Korppitassua parantajan pesälle. Utusielu oli halunnut tulla mukaan, joten menimme yhdessä.
”Hän on yhä tajuton, mutta päällisin puolin ihan kunnossa”, Liljatuuli sanoi, kun kyselimme naaraan vointia. Steppasin paikallani levottomasti ja vilkuilin ystäväni suuntaan huolestuneena.
”Jos haluat – ja jos siis saat luvan mestariltasi – voit nukkua täällä seuraavan yön hänen seuranaan”, parantajakissa lupasi huomatessaan ahdistukseni oppilaan puolesta. Utusielu antoi luvan epäröimättä, mutta käski minua muistamaan aamupäivän metsästyspartion. Hänen mukaansa emme juuri nyt voineet tehdä enempää kuin rukoilla Tähtiklaanilta, että Korppitassu heräisi.
Raahasin yhden sairasaukion tyhjistä sammalista lähemmäksi Korppitassun petiä ja asetuin makaamaan sen päälle siten, että näin ystäväni. Makasin hereillä pitkälle yöhön, kunnes lopulta uni teki silmäluomistani liian raskaat auki pidettäviksi.
//Korppi?
//326 sanaa
