Hilehuurre
Kirjoittaja: Koivu
Hilehuurre ei ollut osannut odottaa, että Leimusilmä hätääntyisi niin pahasti hänen ottaessa parantajan ja Lieskakajon välisen liekehtivän romanssin puheeksi.
”Mikä meidät antoi ilmi?” levottomasti edestakaisin tallaava Leimusilmä kysyi ja pysähtyi sitten tuijottamaan Hilehuurretta.
Valkomusta kolli näytti todella panikoivan, ja Hilehuurre alkoi miettiä, oliko saattanut juuri aiheuttaa pahemmankin lumipalloefektin. Hän ei ymmärtänyt, miksi parantaja oli noin vauhkona. Tai miksi kollit ylipäänsä piilottivat romanssinsa. Eikö totuuden tuominen julki olisi kaikkien kannalta vain paras ratkaisu? Hilehuurre itse ei olisi varmastikaan edes kyennyt pitämään moista suhdetta piilossa noin kauaa.
”Ku–”, Hilehuurre oli möläyttää Kujekullan kertoneen hänelle parivaljakosta, mutta tajusi juuri ajoissa pitää sen salaisuutena, ”kuulin kerran kun puhuitte kahden, kun olin tarpeidentekopaikalla. Ja olen nähnyt useasti, miten katsotte toisianne, ja tuo äskeinen sitten vahvisti kaiken. Leimusilmä hei, en ole mikään hiirenaivo.”
Hilehuurre ei halunnut, että Kujekulta joutuisi minkäänlaisiin ongelmiin. Kolli oli luvannut, ettei kertoisi kellekään mitä oli ystävältään kuullut, ja nyt hän oli tavallaan jo rikkonut lupauksen. Paitsi jos hän pitäisi huolen, etteivät hänen tiedonlähteensä yhdistyisi nuorempaan soturiin millään tapaa. Sitä paitsi Leimusilmä ei selvästikään halunnut kuulla Lieskakajon tyttären tietävän heistä. Hilehuurre tunsi polkuanturoidensa hikeentyvän. Hän oli suorastaan surkea ajattelemaan ennen kuin puhui ja varma siitä, että jokin menisi vielä pieleen.
Leimusilmä siirtyi tuijottamaan käpäliään.
”Mutta ei. Ei se ihan niin ilmeistä ole. Monet eivät varmastikaan edes tajuaisi ajatella, että teidän välillänne voisi olla jotain”, Hilehuurre lisäsi ja tassutti parantajan viereen.
”Luulen, että huomaan sen paljon helpommin, koska itsekin viehätyn kolleista”, Hilehuurre huomautti hymyillen ja toivoi, että hänen sanansa rauhoittaisivat Leimusilmää hiukan.
//Leimu??!?!
KP-boosti käytössä
