Hilehuurre
Kirjoittaja: Koivu
”Olet aivan sekaisin!” kolli huudahti ystävälleen.
”Tarkoitan, että olet huomattavasti enemmän sekaisin kuin useimpina päivinä”, Hilehuurre täsmensi.
Kujekulta katsoi edelleen häneen haastavana. Mutta ei, Hilehuurre ei söisi jäniksen papanoita. Ei edes haasteen tai viihdearvon vuoksi. Mitä ihmettä naaras oli oikein ottanut? Hänhän oli ihan tiloissa.
Hilehuurre pudisti päätään vakavana, ja silloin Kujekulta alkoi hihittää. Hilehuurrettakin nauratti.
Äkkiä hän muisti tilanteen, jossa he olivat. He eivät saisi paljastua, tai jekku menisi piloille!
”No, ei sitten. Mutta nimesi on tästä lähtien Nössö, ettäs tiedät.” Kujekulta virnisti.
”Tule, meidän pitää paeta paikalta”, Hilehuurre sihahti.
Hän vilkuili ympärilleen. Ainakaan tällä hetkellä heihin ei kiinnittänyt huomiota kuin pari kissaa.
”Ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut”, kolli sanoi johdattaessaan ystäväänsä poispäin tuoresaaliskasalta kohti sotureiden pesää.
”Ai normaalisti vai?” Kujekulta tirskahti.
”En tajua mitä tuo tarkoittaa”, Hilehuurre vitsaili.
Hilehuurre johdatti Kujekullan sotureiden pesän taakse. Sieltä olisi hyvä kurkkia ja seurata tapahtumia. Jos nyt mitään alkuunkaan tapahtuisi.
Hetken kaksikko kyttäsi paikallaan, kävelisikö joku tuoresaaliskasalle. Hilehuurre tunsi, miten hupsu olo alkoi pikku hiljaa laantua vähemmän hupsuksi.
”Minä haluan lisää.”
”Mitä? Vielä lisää papanoitako?” ruskeavalkoinen naaras kysyi. Kujekulta näytti olevan tohkeissaan ajatuksesta.
”Ei, kun kissanminttua!” Hilehuurre maukui.
Kujekullan silmät kirkastuivat.
”Aa. Minullekin kelpaisi. Mutta eikö meidän pitänyt säästää sitä toiseen kertaan?”
Äkkiä Hilehuurre huomasi liikettä leirin keskustassa.
”Hei, katso!” hän kuiskasi ystävälleen, joka hiljeni ja jäi myös seuraamaan tilannetta.
Tupsutassu pysähtyi tuoresaaliskasalle.
”Ota se myyrä, ota se…”, Hilehuurre manasi virnuillen.
”Ei hän syö siellä, ääliö. Hän toi lisää saalista”, Kujekulta maukui.
”Äh!” harmaa kolli kuiskasi pettyneenä.
Jotain kuitenkin alkoi nyt tapahtua. Likaisen valkoisen ja vaaleanharmaan kirjava oppilas mumisi ensin jotain itsekseen, mistä ainakaan Hilehuurre ei saanut selvää. Sen jälkeen Tupsutassu nosti päänsä pysyyn ja naukaisi kuuluvammin:
”Mitä ihmettä? Leiriin on päässyt jänis!”
”Mitä? Ei se ole mahdollista”, paikalle sattunut Rastaskukka maukui hämmentyneenä kävellessään tuoresaaliskasalle Tupsutassun viereen.
”Miksi tässä sitten on hirveä määrä pupunpapanoita?” oppilas kysyi.
Sinikilpikonnakuvioinen naaras istui Tupsutassun viereen tuijottamaan tuoresaaliiden viereen levitettyjä papanoita.
”Mitä himskattia?” pörheähäntäinen soturi ihmetteli kovaan ääneen.
Nyt myös lisää kissoja alkoi kerääntyä paikalle, niin sotureita kuin oppilaitakin. Myös Mesitähti tuli ulos pesästään ja jäi seuraamaan tilannetta Litteäkiven viereen.
Hilehurre ja Kujekulta vaihtoivat katseita voitonriemuisina. Kollin oli pidätettävä nauruaan, jotta kukaan ei hoksaisi heidän olevan kytiksellä sotureiden pesän takana kuusen oksien varjossa. Se vain voisi näyttää ehkä pikkuisen epäilyttävältä… Etenkin, jos he nauraisivat sillä aikaa, kun koko muu klaani yrittäisi hämillään ja totisesti ratkoa papanoiden mysteeriä.
Tämä oli ehkä parasta viihdettä ikinä, Hilehuurre ajatteli.
//Kuje?
KP-boosti käytössä
