Huurresiipi
Kirjoittaja: Dodock
Olin istuuntunut vitivalkean Pohjaharhan juttuseuraksi, ja olen saanut ilokseni kuulla häneltä, että hän on ollutkin juttuseuran tarpeessa. Hymyilen tuolle leveästi, vaikka yritänkin pitää ilmeeni neutraalina. Pohjaharha sen sijaan osasi pitää ilmeensä lähes ilmeettömänä, eikä hymyily ollut tuon juttu. Ei minunkaan juttu hymyily ollut, mutta hymyilin,koska olen kuullut sen jakavan hyvää mieltä. Ja totta se on, jos nään jonkun hymyilevän, minuakin hymyilyttää. Se on merkillistä mutta kiehtovaa.
Sitten ilmeetön kolli jatkoi puhettaan kertoen etsineensä koko aamun juttu seuraa. Ihmettelen tätä, mutta olen mielessäni iloinen, etten tullut turhanpäiten. Se olisi ollut ikävää jos hänellä olisi ollut joku tärkeä meno, mutta tuohan on ollut edellisessä partiossa, ettei hänellä ehkä hetkeen olisi ollut muutenkaan menoa.
Sitten hän totesi sen tosiseikan, että eloklaanin soturit ovat levittäytyneet kaveriporukoiksi, ja nyökyttelin olevani samaa mieltä. En ollut oppilaana oikein tutustunut nykyisiin sotureihin kovin kummoisesti, ehkä Hallavarjoon mutta juttumme eivät olleet lentäneet kovin pitkälle. Lähes kaikki valkoturkkiset jotka edes jotenkuten tunnen, ovat siis aika introverttejä luonteeltaan. En toki tiedä Pohjaharhasta, mutta jos hän ei olisi, hänestähän voisi tulla ystäväni! Havahduin sitten kollin kysymykseen, ja katsoin tuon keltasiin silmiin. Hymyni oli kaikota kasvoilta, ehkäpä hermostuneisuudesta, voi hyvät kissat sentään, kannattaisi minunkin olla enemmän muiden kanssa tekemisissä, kun minua alkaa hirvittää kun joku kysyy jotain minulta. Mitä pitäisi vastata. Olen hetken vaiti mutta sitten ryhdistäydyn, palautan hymyn kasvoilleni ja sanoin neutraalilla äänellä.
”Ihan vain juttuseuraa hakemaan, minulla on vasta päivällä partio jotenka minulla on ollut luppo-aikaa tässä.” Ihme kyllä että minulla oli luppo-aikaa nyt, kun minua on käsketty ravaamaan sinne tänne missä hommissa. No, onhan se hyvä että minulla on hommia.
” Miten voit muuten? Itse en todellakaan pidä tästä lehtikadosta, saalis on kuin häipynyt muille maille..Ja tämä lumi!” Aloin höpöttämään , ja siirtyessäni lumeen poljen lumista maata.
”Olin eilen saamassa jänistä kiinni, mutta upposin lumeen kesken matkan! Lumessa voisi toki vaania saalista, mutta ainakin itse hukun lumeen!” Valittelen mutta tajuten puheliaisuuteni vaikenen nolostuneena ja siirrän katseeni leirin seinämiin.
///318 sanaa, Pohja
