Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Olin alkanut aterioimaan hiirtäni maltillisesti, pohdiskellen samalla omiani. Katselin leiriä, ja jäin hetkeksi katsomaan Hallavarjoa ja tuon kumppania Viherkatsetta. Heillä meni ilmeisesti aika hyvin. Tai siis , en tiennyt mitä he juttelivat, kuulin vain keskustelun supinaa, mutta silti heillä näytti menevän ihan hyvin..He varmasti rakastivat toisiaan syvästi. Vaikka Hallavarjolla ei ole ainakaan minun tietääkseni kovin villi seuraelämä, eikä kolli arvosta erityisemmin suuria ryhmiä kuten minäkään en, oli tuolla sentään tuon ilmeisesti rakas Viherkatse. Nuo näki usein sukimassa toisiaan. Kuten nytkin, Hallavarjo suki kumppaniaan.
Mutta ilmeisesti Viherkatseen piti lähteä johonkin, muistelin jotain että tuo oli ilmoitettu partioon. Nyt tämä hiukan omissa rauhoissaan mieluiten viettävä kissa jäi yksin, ja käänsin pääni takaisin hiireeni. Sitten tunsin selässäni kollin katseen, kun olin juuri kääntänyt selkäni tuota kohti ja alkanut keskittyä keskeneräiseen hiireeni. Näin sivusilmällä vaalean kissan saapuvan minua kohti, ja valmistauduin edessä olevaan keskusteluun.
Hallavarjo tervehti minua kohteliaasti, mutta siirsi katseensa neuvottomina tassuihinsa, hänellä on sama pulma kuin minulla. Silti minun on keksittävä keskustelulle juuret, pidättelen hiukan epäröivää huokausta ja nousen kyyrystä istumaan.
”Kyllä , Se on nimeni. Ja sinä olet Hallavarjo?” Kysyin pehmeästi vilkaisten vaaleaa kollia epävarmana. Vaikenen sen jälkeen ja ympärillemme kietoutuu vaivaantuneisuus. En saa vastausta kysymykseeni,joten oletan tuon olevan Hallavarjo, tai no tiesin sen mutta kysyin silti. Sain sen sijaan kollilta tyngän keskustelun aloituksen. Tuo ei ilmiselvästi nauttinut puhujan osasta.
”Noh, on saalistakin tullut, mutta tämä lehtikadon alku tekee tehtävänsä, toivottavasti lehtikadon sydänaikoinakin löytyisi saalista kaikille.” Vastasin . Yritin keksiä jotain, ettei kolli joutuisi tyhjän päälle ja yrittelemään epätoivoisena sanottavaa.Jatkan siis puhettani hetken päästä yrittäen kerätä puheeseeni itsevarmuutta.
” Onneksi meillä molemmilla on vaaleat turkit, soluttaudumme lumeen oikein hyvin.” Totean viitaten meidän vaaleita turkkejamme. Sitten vilkaisen Hallavarjon keltavihreisiin silmiin hivuttaen kasvoilleni pienen hymyn, yrittäen kuin kannustaa kollia rentoutumaan. Toki, en minä itsekkään ole mikään seurapiirien seikkailija, mutta silti yritin tehdä parhaani silläkin saralla. En kestä enään epäonnistumisia, myöhästymisiä sun muitakaan virheitä elämässäni, paitsi..Niitä tulee väistämättä, olkoonkin vaikka itse Mesitähti, uljas päällikkömme.
//320 sanaa
//Halla?
