Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Olin otettu kehuista, Kun kerrankin tein jotain oikein. Mutta tämä haistelujuttu kuulosta hiukan vaikealle. Mutta uskon että jos en opi ensimmäisellä yrityksellä, Mahlahalla ei suutu. Epävarmuus karisi itsestäni hiljakseen, Ja aloin tuntemaan jonkinlaista mielihyvää opiskelusta. Tämähän voisi olla jopa hauskaakin!
Aloin haistelemaan ilmaan ja nenääni iski heti vieno hiiren tuoksu. Tunnistin sen erityisen hyvin koska emo toi niitä joskus syötäväksi..Emo…Lopeta! En halua taas jäädä mieleni syövereihin vangiksi. Kuulostaa kyllä hassulta että jää itsensä vangiksi.
”Löysin hajun!” Yritin hihkaista mahdollisimman hiljaa. Ja onnistuikin kai.
”Hyvä, Haistatko mistä se tulee?” Mahlahalla kysyi tyytyväisen oloisena.
”Tuolta päin.” ilmoitin heti ja osoitin päälläni eteenpäin, Mutta hieman vasemmalle, Jossa oli lehtipuita.
Kolli nyökkäsi. Ja lähdimme siihen suuntaan. Matka taittui hiljaisuudessa, kun haju voimistui.
”Haju on nyt voimakas se on siis kai ollut täällä.” Kuiskasin hiljaa. Tiesin tiedon koska emo oli opettanut hiukan saalistusta teoriassa, mutta ei koskaan tositoimissa kunnolla, Koska olimme liian pieniä hänen mielestään veljeni kanssa saalistamaan. Tokihan me olisimme halunneet kovasti päästä saalistamaan.
”Mitä nyt?” Kysyin katsoen kollia, meidän kai varmaan pitää etsiä se totaalisesti.
”Etsimme saaliin, Joka on kyllä aika lähellä. Huomaatko?” Mahlahalla sanoi ja osoitti hännällään kauemmas meistä, parin ketunmitan päähän ehkä, en tiedä, en oikein tiedä näitä mittoja hyvin. Siellä puun juurella söi hiiri tyytyväisen rauhallisena. Se ei huomannut meitä.
”Pitäisikö minun nyt lähteä lähemmäs vaanimaan sitä?” Kysyn varmistaakseni epäilykseni. Kolli nyökkää.
Lähden matkaan tietäen että Mahlahalla seuraa tarkasti liikkeitäni. Lähestyin lupaavasti hiirtä, Mutta kun olin jo lähellä, olin tarkkaamaton ja tassuni osui oksaan, Joka aiheutti rasahduksen. Hiiri heräsi rauhassaan juoksi pakoon.
”Äh!” Tuhahdin ärtyneenä.
//256 sanaa
