Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Minua hiukan paleli. Tästä lyhyestä turkista ei ole mitään hyötyä, Enhän minä voisi edes piiloutua lumihankeen, Jos palellun elävältä. Mutta sitten kermanvärinen kolli kertoi sen. Hän oli Kuolonklaanista. Saatoin näyttää säikähtäneeltä, Mutta oikeasti olin innoissani. En ollut siis ainoa, Joka ei ollut aina ollut eloklaanin jäsen! Olin kyllä hiukan yllättänyt, ei hän vaikuttanut miltään kuolonklaanilaiselta! Mutta sitten tämä entinen kuolonklaanilainen alkoi selittää että he olisivat hyviä. Olin yllättynyt, Luulin olevani jota kiinnosti nämä ja ajatteli ettei nämä olisi täysiä hirviöitä. Ja kaiken lisäksi moni kissa, Jopa varapäällikkö Minttuliekki. Oli joskus ollut kuolonklaanilainen! Tämähän kertoi etteivät eihän kuolonklaanilaiset ollut pahoja, Ainakaan kaikki eivät täysin. He olivat vain kissoja muiden joukossa, Kuten me eloklaanilaiset kissat. Sitten lumen valtaamat piikkiherneaita oli edessämme. Menimme sisäänkäynnistä sisään,Mahlahalla ensin ja minä sitten.
Leirissä hän käski minun mennä ajoissa nukkumaan huomisia taisteluharjoituksia varten ja vieläpä jakaa orava jonkun kanssa. Jollekin se voisi kuulostaa ihan lasten leikiltä, Mutta tämä oli minua hirveä koettelemus. Enhän minä tunnistanut ketään! Miksei hän voisi syödä minun kanssani? Mutta en tietenkään kysyä sitä, Koska sitten hän pitäisi minua ihan hiirenaivona! Ei tämä voi olla niin vaikeaa!
Lähdin etsimään ruokaseuraa. Leirissä haisi voimakas kissojen haju ja parantajan pesän suunnalta mieto yrttien tuoksu. Pidin oravaa suussani ja etsin seuraa, Moni oli jo syömässä. Mutta en minä tätä jaksa yksinkään syödä! Täällä on pakko olla joku Mahlahallan lisäksi joka ei ollut syönyt.. mutta missä? Olin epätoivoinen, teki melkein mieli alkaa vinkua.
// 236 sanaa
// Saa hakeutua seuraan!
