Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Olimme valinneet naaraan kanssa sopivan paikan ja jaoimme oravaa yhdessä. Keskutelu siirtyi mestareihin. Valkea Putoustassu kysyi, miksi minä en syönyt mestarini kanssa, Ja kuka hän oli. Ihan järkevä kysymys, Mutta en osannut oikein vastata esimmäiseen kysymykseen.
”Mahlahalla, hän on mestarini. En tiedä miksi hän ei syönyt kanssani.” Sanoin ja haukaten sen jälkeen palan oravan jalasta. Hetken oli hiljaista mutta..sitten.
-”Onko sinulla sisaruksia? ”Mukavanoloinen Putoustassu kysyi ihan normaalisti . Tuntui etten saisi kunnolla happea. Olin järkyttynyt. Oliko tuon pakko kysyä tuota? Mieleni oli sähistä hänelle ja..ja.. No ihan sama. Ei se ollut hänen vikansa, Ei hän voi tietenkään tietää asioitani. Olinhan uusi ja enkä jaellut auliisti asioitani uusille tuttavuuksille.Mutta tässä on varmaan pakko leikkiä. Harmitti kumminkin, Kun kaikki oli pysynyt alkuun käpälissäni.
”Joo, Minulla oli veli nimeltä Oksa, Mutta hän on kuollut. ” Yritin puhua mahdollisimman kevyesti ja normaalisti, Mutta tuntui että tukehdu . ”Kuollut” sana kaikui päässäni. No en minä voisi tietenkään kertoa oppilaalle, Että hän on kuollut nälkään. Tämähän voisi vaikka järkyttyä. Hänkin selitti jotain perheestään. Ei näyttääkseen sisaruksia ja eikä muistanut vanhemmistaan erityisemmin mitään. Päätin valehdella, Koska.. En halunnut kertoa kaikkea.
”Joo, en minäkään oikein muista perhettäni sen kummemmin.” valehtelin päin naamaa, Muistan monia muistoja vanhemmistani ja veljestäni.
En halunnut enää jatkaa keskustelua. Halusin vain pois. Ei minulla ollut mitään Putoustassua kohtaan, Vaan tähän keskusteluun. Keksin keinon.
”Tuota, Minua väsyttää hirveästi ja Mahlahalla käski mennä ajoissa nukkumaan.” Selitin, Osittain se oli totta, Osittain ei. Ensinnäkään minua ei väsyttänyt pätkääkään, Mutta Mahlahalla oli käskenyt mennä oikeastikin mennä nukkumaan.
”Okei..” Valkea naaras vastasi. Kun kävelin oppilaiden pesälle, Tärisin. Pahat muistot tulvivat mieleeni. Yritin olla herättämättä huomiota ja pääsinkin lopulta pesän suojiin. En oikeasti heti mennyt nukkumaan, Vaan mietiskelin omiani.
//279 sanaa
