Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Olin ajautunut keskusteluun Hallavarjon, joka ei ilmeisesti ollut mikään seurapiirien höylä..Kuten minäkään en ollut, mutta Hallavarjon sisko Utusielu oli, tuo voisi mennä varmaan keskustelemaan niille Kuolonklaanilaisillekkin, Kun taas Hallavarjo vaikutti aika omiin piireihinsä kääriytyneenä. Koitin saada keskusteluamme sujumaan tökeröillä keskustelun aiheillani. Onneksi aiheeni ei ollut sentään niin umpisurkea, ettei siihen voisi vastata, vaikka niin vastata.
Hallavarjo vastasikin että toivoisi että kaikille jäisi riistaa, ja nyökkäilin samanmielisenä. Ovathan ne Kuolonklaanilaiset, erakot ynnä muut erilaiset kissoja..Ellei sitten kuolonklaanilaiset olleet koiria kissan puvussa, epätodennäköistä se on.
”Onhan tämä klaani jo aika iso.” Totesin Hallavarjolle , monia en tuntenut kovin kummoisesti, ja osan nimeäkään edes muistanut, niin paljon klaanissa kissoja oli. Mutta olihan se totta, että harvalle uskalsin aloittaa keskustelua, en halua sanoa mitään väärä ja saada hullun mainetta.
Sitten kolli kysyi soturinmenoistani, ja yritin pitää tasaisen hymyn kasvoillani. Vaikka asia pännikin minua, tokihan kolli ei voi tietää näiden kymmenien kissojen seassa minun sielunelämääni, joten annan tuolle sanattomasti anteeksi ja vastaan tuolle.
”Nimitysmenoni myöhästyivät loukkaantumiseni takia, mutta aion kiriä mahdollisimman lähelle muita.” Vastaan hiukan kuivakalla äänellä katsoen kollia viileänä. Hallavarjo pahoittelee sanomistaan ja hymähdän tuolle leppeämmin.
”Ei se mitään, et sinä voinut tietää.” Lohdutin.
”Mutta hyvä että nyt tiedät, ettei satu enempää erehdyksiä.” Naukaisen kollille nielaisten viimeisen palan myyrästä. Sukaisen kielelläni huuliani nielaistuani loput hiirestä. Nostan päätäni hiukan ylöspäin, kuin kurkottaen katseellani Hallavarjoa korkeammalle, taivaalle. Valahdan hetkeksi ajatuksiini, mutta sitten havaitsen lähelläni puhetta. Hallavarjo aloitti uudelleen keskustelun tynkämme.Kuuntelen Valkeaa kollia laskien pääni takaisin tuon tasolle.
”Mm en oikeastaan tiedä, haluan kauniin, mutta arvokkaan nimen, joka kuulostaa sellaiselta, joka sopisi kunniakkaalle soturille.” Vastasin leppeänä, vaikka Hallavarjo kysyikin tuota hiukan varovaisesti. Ettei sattuisi enään tuollaisia hiukan ikäviä välikohtauksia, mutta en ole hänelle vihainen, päinvastoin. Olen iloinen että hän tajusi virheensä. Ennen kuin hiljaisuus menee jälleen huolestuttavaksi, vilkaisen kollia nostaen kulmiani hiukan.
” Oliko sinulla toiveita nimestäsi silloin, kun sinusta tuli soturi?” Utelin katsoen Hallavarjon kasvoja.
///310 sanaa, JA LEIKITÄÄN ETTÄ KISSAT OMISTAA KULMAKARVAT TAI SEN TAPAISET :-:
//Hallavarjo?
