Iltakaiku
Kirjoittaja: Elandra
Aika, jonka sain viettää perheeni kanssa oli korvaamatonta, joten nautin täysillä joka hetkestä. Painoin tarkasti mieleeni kaiken, jotta voisin muistella näitä hetkiä silloin, kun elämä heittäisi eteeni vastoinkäymisiä.
Taivaslaulun kysymys yllätti minut. Hän oli kysynyt, että viihdyinkö klaanissa. Pienessä hetkessä kävin päässäni läpi vaihtoehdot; voisin kertoa totuuden tai valehdella. Taivaslaulu varmasti viihtyi Eloklaanissa. Hän osasi jutella klaanikissoille ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Minusta välillä tuntui, että olin kettu kissojen joukossa. Harva tuntui välittävän siitä, mitä minä tein tai kuka minä olin. He karttoivat minua, kenties tarkoituksettomasti, mutta ei se hyvältä tuntunut. En ollut koskaan kotiutunut Eloklaaniin, vaikka olimme viettäneet täällä jo useita vuodenaikoja.
”Se riippuu siitä, miltä kantilta asiaa katsoo”, sanoin ja hymyilin hennosti kumppanilleni, ”nautin erakkona vapaudesta, mutta klaanissa meillä on turvaa. Pentumme saavat kasvaa ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että emme voikaan suojella heitä. Ja vaikka ruokaa onkin vähän, sitä on edes jonkun verran aina.”
Taivaslaulu kuunteli ja nyökytteli samalla päätään merkiksi siitä, että oli samaa mieltä kanssani. Olisin halunnut huutaa ääneen sen, miten paljon inhosin jokaista asiaa klaanissa, mutten voinut. En tahtonut särkeä Taivaslaulun maailmaa ja tulevaisuutta. Hän ansaitsi hyvän elämän klaanissa. En halunnut pakottaa elämäni tärkeintä kissaa jättämään taakseen kaikkea rakastamaansa vain siksi, etten minä sopeutunut. Tiesin, ettei Taivaslaulu suostuisi jäämään klaaniin, mikäli tietäisi minun olevan onneton. Hänen sydämensä oli liian suuri, eikä hän tahtoisi minun olevan onneton. Olin varma, että rakkaani menettäisi ennemmin oman onnensa, kunhan minä vain en olisi onneton.
”Entä sinä? Viihdytkö sinä täällä?” päätin kysyä, kun Taivaslaulun kasvoille oli piirtynyt haikea ilme.
//Taivas?
// 249 sanaa
