Iltakaiku
Kirjoittaja: Elandra
Suuret harjoitukset olivat ohi, ja Eloklaanin leirissä oli sekasorto. Kissat säntäilivät sinne tänne, kun Mesitähti laittoi partioita liikkeelle sekä Eloklaanin reviirille, että sen ulkopuolelle. Kuolonklaanilaisoppilaat olivat kidnapanneet Mesitähden ja Minttuliekin vastasyntyneen pennun ja päässeet pakenemaan sen kanssa. Taivaslaulu saapui luokseni väistellen säntäileviä kissoja. Valkean soturin katse oli vakava.
”Aikamoinen päätös harjoituksille”, naaras huokaisi raskaasti ja käänsi eriväristen silmiensä katseen pentutarhalle, ”Minttuliekki ja Mesitähti ovat varmasti huolesta sekaisin.”
Minä vain tyydyin nyökyttelemään. Oli varmasti kova paikka menettää oma pentunsa tuolla tavalla. Kaiken kukkuraksi Mesitähti oli mitä ilmeisimmin menettänyt yhden hengistään, sillä kun olimme saapuneet takaisin leiriin, päällikkö oli maannut pentutarhan liepeillä elottoman oloisena.
”Minusta tuntuu, ettei klaanissa ole enää turvallista asua. Pitäisiköhän meidän lähteä Kharonin ja Deimoksen kanssa?” kysyin hiljaisella äänellä, vaikka tuskin kukaan olisi kiinnittänyt puheisiini huomiota, vaikka olisin puhunutkin normaalisti. Hälinä oli sen verran voimakasääninen, että kaikki keskittyivät vain omiin tehtäviinsä. Coronan tuttu, kastanjanruskea turkki ilmestyi sotureiden pesältä. Kolli katseli hämillään ympärilleen, kun kissat säntäilivät sinne tänne kuin päättömät.
”Mitä täällä tapahtuu?” yhä uniselta vaikuttava kolli kysyi silmiään räpytellen.
”Mesitähden pentu on kidnapattu”, kerroin lyhyesti ja käänsin sitten katseeni veljestäni kumppaniini, ”mitä sanot Taivaslaulu, lähdetäänkö etsimään omaa, uutta elämäämme klaanien ulkopuolelta?”
//Taivas?
// 192 sanaa
