Iltakaiku
Kirjoittaja: Elandra
Saavuin Paatsamatassun edellä leiriin piikkihernetunnelista. Olimme juuri olleet saalistusharjoituksissa, jotka olivat sujuneet erittäin hyvin. Saalisonni oli ollut tänään hyvä. Paatsamatassu oli saanut kiinni varpusen ja hiiren, ja minäkin olin ehtinyt saalistaa hetken, jolloin olin saanut kiinni oravan.
Kannoimme tuttuun tapaan saaliit tuoresaaliskasalle.
”Käy kysymässä onko Kirsikkakuono nälkäinen, ja tarvittaessa vie hänelle saalista. Saat syödä sen jälkeen”, sanoin Paatsamatassulle rauhallisella äänellä. Eloklaanissa oppilaat eivät saaneet syödä ennen kuin klaaninvanhimmat oli ruokittu. Klaanissa oli tällä hetkellä vain yksi klaaninvanhin, joten yleensä joku muu oli ehtinyt viedä tuolle saalista ennen Paatsamatassua. Nyt me satuimme olemaan niin aikaisessa, että oli hyvinkin mahdollista ettei niin ollut käynyt. Paatsamatassu nyökkäsi ja suunnisti kohti karhunvatukkapensaan alla sijaitsevaa klaaninvanhimpien pesää.
Aurinko ei ollut vielä huipussaan ja pääaukiolla oli paljon kissoja. Soturit valmistautuivat aurinkohuipun partioihin tai oppilaiden harjoituksiin. Etsin katseellani Taivaslaulun puhtaanvalkeaa turkkia, mutta ikäväkseni naarasta ei näkynyt. Kenties hän oli parhaillaan harjoituksissa Pilketassun kanssa.
Siirryin etäämmälle tuoresaaliskasasta, kun kissat pyrkivät hakemaan itselleen ruokaa, ja tunnuin olevan lähinnä vain tiellä.
Katseeni siirtyi nopeasti tuoresaaliskasan luona hääräävistä kissoista pentutarhan edustalle. Koivupentu istuskeli yksin karhunvatukkapensaikon edessä ja katseli taivaalle. Hetken mielijohteesta lähdin kävelemään kohti oranssia kollipentua. Kävin aina silloin tällöin tervehtimässä pentutarhan pentuja ihan vain huvin vuoksi. Pennut olivat mukavaa seuraa. En viihtynyt sotureiden parissa niinkään, sillä keskustelun aiheet tuntuivat aina loppuvan kesken.
”Tervehdys, Koivupentu”, tervehdin kollia pehmeästi hymyillen. Koivupentu nosti meripihkaisen katseensa minuun yllättyneen oloisena.
”Minun nimeni on Iltakaiku. Mitä sinä ajattelet, kun istut siinä noin mietteliään oloisena?” yritin avata keskustelua mahdollisimman rennosti. Klaaninimi tuntui edelleen vieraalta suussani. Pidin paljon enemmän vanhasta nimestäni, joka ei harmikseni mennyt läpi klaaninimestä.
//Koivu?
// 259 sanaa
