Iltakaiku
Kirjoittaja: Elandra
Kuuntelin Koivupennun tarinaa rauhallisesti. Kolli kertoi karanneensa jokin aika sitten leirin ulkopuolelle.
Muistin kuulleeni tapahtumasta ja siitä, miten Koivupentu oli joutunut parantajan pesälle karkaamisen jälkeen. Se päivä oli ollut varsin kylmä, ja pienokainen olikin sanojensa mukaan ollut kylmissään. Mesitähden entinen oppilas, melko tuore soturi nimeltä Omenahuuma oli kaikkien onneksi löytänyt lopulta Koivupennun.
”Kuten huomasit, sille on syynsä miksi pennut eivät saa poistua leiristä”, toruin Koivupentua pehmeällä äänellä tietäen, että hän oli takuulla oppinut läksynsä, ”onneksesi et asu Kuolonklaanissa. Kumppanini Taivaslaulu on kertonut, että pentuja rangaistaan karkaamisesta niin, että he joutuvat olemaan pentuina normaalia pidempään.”
Koivupennun ilme värähti ja kolli katsoi yllättyneenä minua.
”Onko sinun kumppanisi Kuolonklaanissa?” pentu kysyi päätään kallistaen. Hymähdin huvittuneesti.
”Ei suinkaan. Taivaslaulu kylläkin varttui Kuolonklaanissa, mutta hän lähti sieltä monta vuodenaikaa sitten. Nykyään hän on aivan kuten kuka tahansa muukin eloklaanilainen”, selitin lempeällä äänellä.
”Eloklaanissa on paljon erilaisia kissoja, ja suuri osa sotureista on ennen ollut erakoita, kotikisuja tai kuolonklaanilaisia. Minäkin vartuin erakkona yhdessä veljeni Coronan kanssa”, naukaisin haikeasti muistellessani veljeäni, ”hän kuitenkin katosi, enkä ole nähnyt häntä pitkään aikaan.”
Laskin katseeni pentuun toivoen, ettei synkkyyteni tarttuisi häneenkin.
//Koivu?
// 181 sanaa
