Irvitassu
Kirjoittaja: Junius
Irvitassu asteli suurine käpälinensä pentutarhan suuaukosta sisään, ensin toki mutistuaan ilmoille lupaa hakevan kysymyksen mikäli voisi tulla peremmälle. Mustaraitainen hymyili ystävällisesti, pudottaen kaksi hiirtä pentutarhan lattialle jotka oli kuningattarille ja heidän pennuilleen tuonut. Kolli oli nimittäin käynyt juuri mestarinsa kanssa saalistamassa ja ajatteli ruoan olevan enemmän kuin tarpeen pentutarhalla.
”Kas, hei. Toin hieman syötävää, toivottavasti teille maistuu”, kolli naukui kohti Korppisiipeä ja Minttuliekkiä, ja lopulta istahti alas hetkiseksi antaen katseensa kiertää pentutarhassa. Muutama pentu leikki syrjemmällä, mutta erään kuningattaren vierellä liikkui karvapallo. Oppilas kallisti päätään ystävälliseen, samalla uteliaaseen sävyyn kun mustavalkoisen naaraskissan viereltä häntä kohti suuntasi raidallinen pentu. Pienellä, raidallisella naaraspennulla oli kolme jalkaa. Irvitassun suu kohosi lämpimään hymyyn, kun uteliaaksi osoittautunut pentu tupsahti mönkiessään kuonolleen.
”Hei vain, Kimalaispentu”, oppilas naukui syvällä äänellään ja kosketti naaraspentua päälaelle kuononkärjellään. Kolli esitteli itsensä Irvitassuna ja jatkoi hymyilyään. Oli mukava huomata, että joku pennuista oli rohkea ja tuli juttelemaan niin suurelle kissalle irvistävällä leualla kuin hän oli.
”Minä olen Irvitassu, olen soturioppilas täällä Eloklaanissa. Mukava tutustua”, kolli naukui esittäytyessään ja nosti suuren häntänsä etutassuilleen. Pikkuisen pennun hullunkurinen toteamus Irvitassun suurista tupsupäisistä korvista sai oppilaan naurahtamaan hiljaa. Olihan se totta. Kaikkihan Irvitassussa oli suurta. Korvat, silmät, keho, häntä ja tassut! Irvitassu liikautti puolikasta leukaansa ja kipristeli varpaitaan naurahtaen hiljaa. Hän piti pennuista, toden teolla piti.
”Kerrohan, Kimalaispentu.. Haluaisitko olla isona soturi.. tai kenties parantaja?”, oppilas päästi kurkustaan hiljaisen kehruun asiansa kysyessään, kysyvänä pennun emoa kohti vilkaisten. Häntä toden teolla kiinnosti, mitä pentu halusi suurena kissana sitten tehdä. Irvitassu heilautti pehmeää ja isoa häntäänsä ja antoi hännänpäänsä jäädä vaappumaan vielä puolelta toiselle, kun huomasi Kimalaispennun emon nyökkäävän hyväksyvästi sille, että oppilas jutteli pennun kanssa sekä kyseli toiselta moisia. Pennun kanssa oli mukava jutella, tai ainakin näin Irvitassu viesti itselleen. Sekä Kimalaispennulta että häneltä puuttui jotakin ja kolli uskoi sen tuovan heitä yhteen. Irvitassu lupasi jo nyt itselleen, että jos koskaan kukaan sanoisi pahaa tai puhuisi pennusta ilkeästi, pitäisi hän varmasti kolmijalan puolia. Ihan varmasti pitäisi. Tämän Irvitassu vannoi esi-isiensä nimen kautta.
//326 sanaa
// Aura ja Kimmo!! tsehtseh <3
