Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto katsoi Virtaviimaa naaraan puhuessa. Naaras oli oikeassa. Liljatuulen telotuksen jälkeen nämä kirotut pehmokissat olivat noudattaneet sääntöjä turhankin tunnollisesti – muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta. Tätä nykyä soturin ainoa ilo oli eloklaanilaisten rankaiseminen ja nuhtelu. Välillä kolli räyhäsi vihollisilleen aivan ilman mitään syytäkin, kun hänellä oli huono päivä. Välillä hän tosin teki sitä myös hyvinä päivinä, sillä muiden alistaminen vain sai Jääviillon olon paremmaksi.
Kuiden aikana Virtaviima oli muuttunut jopa siedettäväksi. Oli hän ainakin parempaa seuraa kuin eloklaanilaiset. Jääviilto virnisti tyytyväisenä kuunnellessaan harmaan soturin juttuja.
”Niinpä. Jokin pieni kahakka olisi kyllä minun mieleeni. Silloin ei tarvitsisi välttää voiman käyttöä, voisimme vapaasti riistää näiden pelkurivihollistemme henkiä ilman, että meitä syytettäisiin mistään”, Jääviilto virnisti tyytyväisenä ja vilkuili olkansa yli takanaan käveleviä eloklaanilaisia. Kaksikko ei suotta puhunut hiljaa, eloklaanilaiset saivat kyllä kuulla heidän puheensa. Jääviilto ei välittänyt lainkaan, mitä viholliset ajattelivat hänestä.
”Ehkä meidän pitäisi tehdä jotain, jotta nämä hiirenaivoiset limanuljaskat saisivat vähän luonnetta”, Jääviilto naukui hieman hiljaisemmalla äänellä, jotta eloklaanilaiset eivät kuulisi soturin juonitteluita. Henkäystähti tuskin innostuisi siitä, että kaksikko oikein väen vängällä laittoi kitkaa eloklaanilaisten ja kuolonklaanilaisten väliin. Ei se olisi edes ensimmäinen kerta, kun kaksikko oli ajanut eloklaanilaisia rikkomaan sääntöjä.
//Virta?
