Jänöpentu
Kirjoittaja: Käärmis
Jänöpentu seurasi Säihkepennun perässä pentutarhaan, kun naaras ehdotti lähteä katsomaan nuorempia pantuja. Kollipentu oli tietysti suostunut mukaan, mutta pääasiassa vain siksi, että Säihkepentu halusi mennä katsomaan heitä.
Pentuetoverukset hiipivät hiljaa katsomaan Kuusikkopentua ja Mustikkapentua, jotka nukkuivat hiljaa vieretysten Kimalaistoive heidän ympärilleen kietoutuneena. He olivat Jänöpennun mielestä aika suloisia tuhistessaan siinä turkki kiinni turkissa, silmät ummessa ja toinen toistaan lämmittämässä. Näyttivätkö hän ja Säihkepentukin siltä nukkuessaan?
Hän ei kuitenkaan kauaa kerennyt pohtia, kun Säihkepentu ehdotti lähtemistä ja nuorempien pentujen rauhaan jättämistä. Tietysti Jänöpentu suostui. Siinä samalla hänen sisarensa myös ehdotti piilosta ja siihenkin Jänöpentu myöntyi.
Säihkepentu lähti ensiksi piiloon ja jätti Jänöpennun laskemaan pentutarhan kulmalle. Hän laski hitaasti kymmeneen ja lähti sitten etsimään sisartaan. Hän haisteli hieman kirpeää lehtikadon ilmaa ja haistoi pienen häivän Säihkepennusta. Hän ei uskonut sen olevan sääntöjen vastaista ja lähti siis osittain seuraamaan hänen hajuaan ja osittain vain tutkimaan paikkoja, jossa saattoi kuvitella sisarensa lymyilevän.
Kauaa siinä ei kestänyt, kun Jänöpentu äkkäsi hyvän piilon, jota Säihkepentu varmasti käyttäisi. Se oli pieni lumikasa leirin laitamalla. Se olisi täydellinen nuorelle kissalle, kuten Säihkepentu. Sen taakse mahtuisi hyvin piiloon.
Jänöpentu lähti siis kohti lumikasaa, kiersi sen taakse ja huomasi Säihkepennun. Onnellisena hän ilmoitti hänen löytymisestään, jolloin Säihkepentu tuli piilostaan hieman ärtyneen oloisena. Hän ei vaikuttanut olevan kamalan mielissään siitä, että oli tullut löydetyksi.
Seuraavaksi olikin jo Jänöpennun vuoro mennä piiloon. Hän oli jo Säihkepentua etsiessä ajatellut piilopaikkoja ja nyt suuntasi kohti oppilaiden pesää. Hän huiski hännällään samalla tassunjälkiään lumesta, jotta hänen löytämisensä olisi vaikeampaa, mutta tajusi pian Säihkepennun olevan juuri lopettamassa laskemisen.
Jänöpentu tömähti maahan oppilaiden pesän takana ja toivoi kovasti, että Säihkepentu ei olisi nähnyt, kun hän oli mennyt piiloon, mutta toivominen ei riittänyt. Pian kollin sisar saapui oppilaidenpesän taakse ja loikkasi Jänöpennun selkää.
“Au, au! Lopeta!” Jänöpentu parkaisi ja Säihkepentu irrottautui hänestä asettuen hieman kauemmas silmät suurina säikähdyksestä. Hän ei ollut kai ajatellut Jänöpennun huutavan, kun hän oli kerta niin rauhallinen ja kiltti persoona. Kolli painoi päänsä.
“Ei ole reilua. En kerennyt piiloon!” hän mutisi surullisena. Säihkepentu katsoi häneen siirrellen etutassujaan hieman.
“Minä lasken nopeasti uudestaan, mene sinä uudelleen piiloon”, naaras naukaisi. Jänöpentu nyökkäsi iloisena siitä, että oli saanut uuden tilaisuuden piiloutua. Nyt Säihkepentu palasi takaisin tulosuuntaan ja meni takaisin laskemaan. Jänöpentu jäi kuitenkin samaan piiloon. Hän arveli, että hänen sisarensa ei varmasti osaisi etsiä häntä uudestaan samasta paikasta. Eihän kukaan koskaan tehnyt niin!
Jänöpentu asettui mukavaan asentoon odottamaan, koska oletti, että Säihkepennulla kestäisi tulla katsomaan uudestaan samasta piilosta. Kolli katseli hetken ajan vielä leirin muuria ja laski sitten päänsä tassuilleen ja sulki silmänsä ja pian hän jo vahingossa nukahti.
//Säihke?
