Jänöpentu
Kirjoittaja: Käärmis
Jänöpentu hyvästeli Perhotassun ja loikki sisälle pentutarhaan. Hän huomasi Loimupennun jo nukkumassa sammalillaan ja Säihkepennun heidän yhteisellä pedillään makoilemassa ja katselemassa pentutarhan kattoa. Kimalaistoive ei ollut vielä pesässä, mutta kollipentu ajattelu tämän tulevan kyllä pian takaisin.
Jänöpentu asettui sisarensa vierelle makuulle ja painautui ihan tämän kylkeen kiinni. Hän vilkaisi veljeensä ja jatkoi taas katon katselemista.
“Tiedätkö sinä missä Kimalaistoive on?” kolli kysyi hiljaa kuiskaten. Säihkepentu katsahti häneen taas. Tällä kertaa naaras ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan takaisin kattoon enää.
“En tiedä. Hän on ollut jo jonkin aikaa poissa. Haluaisin hänen jo tulevan takaisin. On vaikeaa saada unta ilman häntä, koska silloin tulee kylmä. Toki nyt sinä olet täällä, joten ei ole enää kylmä”, naaras kuiski ja laski sitten päänsä ja sulki silmänsä. Jänöpentu seurasi sisarensa esimerkkiä ja antoi itsensä nukahtaa hänen vierelleen.
Jänöpentu tepasteli aukion halki kohti Säihkepentua. Hän oli ollut juuri koko aamun tekemässä vaikka mitä ja nyt hänellä oli tylsää, kun kaikki olivat joutuneet lähtemään. Aurinkoroihu oli lähtenyt rajapartioon, Syreenisumulla oli muuta seuraa ja Sädesäihke lähti saalistamaan.
Jänöpentu tervehti pentuetoveriaan ja pian he ryhtyivät jo leikkimään lumisotaa, joka ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun Syreenisumu tuli jo lopettamaan heidän leikkinsä valittaen, että pentukaksikko oli heitellyt ja myllännyt lunta kaikkialle. Jänöpentua ei asia riemastuttanut. Lumisota oli hauskaa, mutta tietenkin kaikkien sotureiden täytyi ottaa nokkiinsa siitä, että lunta vähän pöllysi. He olivat sotureita, eikö heidän pitäisi kestää lunta, jos heidät on koulutettu kestämään kokopäiväisiä taisteluitakin!
Jänöpentu ei kuitenkaan valittanut ääneen. Hän ei halunnut olla töykeä vanhemmille ja kunnioitetuimmille kissoille. Eihän siinä olisi mitään järkeä! Kolli siis suostui mukisematta leikkimään Säihkepennun kanssa muuta, mikä sattuikin olemaan kissaa ja hiirtä. Jänöpentu ilmoittautui hiireksi ja Säihkepentu lähti siis jahtaamaan häntä, kun kolli pinkaisi karkuun.
Jänöpentu tunsi tassujensa lipsuvan allaan lumessa, mutta onnistui pitämään siitä huolimatta tasapainonsa. Hän juoksi eteenpäin kovaa, mutta ei niin kovaa kuin vain pystyisi juosta. Hän ei tiennyt oliko sisartaan nopeampi, mutta oli asia miten oli, hän ei halunnut saada sisartaan surulliseksi. Hän siis antoi Säihkepennun jo pian saada hänet kiinni yrittämättä juosta niin lujaa kuin vain saattoi. Ei hän kuitenkaan olisi varmasti kauaa jaksanut juosta, jolloin sisar olisi ainakin saanut kiinni.
Kun Säihkepentu oli saanut nuoren kollin kiinni, hän istahti maahan ja valitti ettei jaksanut enää juosta. Asia suretti Jänöpentua hieman, koska hänkin olisi halunnut vielä jahdata. Hän olisi halunnut, että leikki jatkuisi, mutta kuka hän nyt oli vastaankaan väittämään. Jos Säihkepentu sanoi, ettei jaksanut enää, silloin se tarkoitti sitä.
“Mitä luulet pitäisikö meidän kertoa Kuusikkopennulle ja Mustikkapennulle millaista on elää ilman emoa, ja opettaa heitä elämään asian kanssa niinkuin me olemme opetelleet?” naaras kysyi yhtäkkiä veljeltään.
Kuusikkopentu ja Mustikkapentu olivat nuoria Lehtomyrsky nimisen naaraan pentuja. Lehtomyrsky oli kuollut synnytykseen ja myöskin Mustikkapennun ja Kuusikkopennun pentuetoveri Käpypentu oli kuollut hetki synnytyksen jälkeen. Kaksi pentua olivat nyt emottomia, kuten Jänöpentu ja Säihkepentu. Mutta kuten kaksikolla, nuoremmillakin pennuilla oli vielä isä ja vanhempia sisaruksia.
Jänöpentu katsoi sisartaan vakavana ja pudisteli päätään. Hän ei ajatellut heidän vinkkiensä olevan toimivia kahdelle uuden uutukaiselle pennulle. Heidän elämänsä ei ollut sama.
“Ei asiaa oikein voi opettaa. Se täytyy itse oppia ja siihen täytyy tottua omalla tavallaan. Emme voi siis vaikuttaa siihen, miten he tulevat asian kanssa elämään. Emme myöskään ole osa heidän perhettään. Meidän perheemme toimii eri tavalla kuin heidän. Emme tunne heidän perheenjäseniään – eli Kuusihäntää, Varputassua ja Korpitassua – kamalan hyvin, jolloin meidän vinkkimme miten elää ilman emoa eivät ehkä toimisi heille”, Jänöpentu selitti. “Mutta voimme mahdollisesti antaa hieman vinkkejä, vaikka siitä mitä tehdä päivisin, kun on tylsää”, kolli jatkoi vielä nopeasti, ennen kuin antoi Säihkepennun vastata.
//Säihke?
