Jänötassu
Kirjoittaja: Käärmis
Kun he lähtivät palaamaan kohti leiriä, Jänötassu painautui Perhotassua vasten yrittäen pörhistellä märkää turkkiaan. Hänen kosteat karvansa sekoittuivat vanhemman naaraan turkkiin. Jänötassu kehräsi hieman ja hymyili itsekseen.
“Elämä on hienoa”, hän naukaisi ja katsoi kauas tyhjyyteen. Hänellä oli outo tunne. Sellainen tunne, että kaikki tulisi vielä muuttumaan, mutta ei kuitenkaan. Hän vain hengitti syvään.
“Mitä mietit?” Perhotassu kysyi. Jänötassu käänsi katseensa naaraaseen. Hän hymyili tälle iloisesti ja räpäytti kiintyneesti silmiään.
“En mitään ihmeellistä. Tulevaa vain”, hän vastais ja jatkoi sitten vielä hiljempaa: “luuletko meidän olevan tulevaisuudessa yhtä läheisiä kuin nyt? Tai luuletko, että vietämme yhtä paljon aikaa yhdessä?”
Jänötassu tuntui vaivautuvan hieman omasta kysymyksestään ja käänsi päänsä. Hän toivoi niin kovasti, että he olisivat yhdessä elämän loppuun asti. Hänen sydämensä tykytti erityisen kovaa ja se sai hänet hermostumaan hieman. Oliko hänellä kenties jotain tunteita ystäväänsä kohtaan? Eihän se voinut olla. He olivat vain ystäviä ja heidän ystävämielinen suhteensa oli täydellinen sellaisenaan.
Jänötassu otti hieman etäisyyttä Perhotassuun ja kääntyi katsomaan tätä. Hän katsoi hyvän tovin, kunnes painautui taas tämän vierelle. Oli hänen tuntemuksensa mitä tahansa, se ei haitannut häntä ja toivottavasti ei Perhotassukaan. Heidän ystävyytensä oli kollille niin kovin tärkeää.
//Perho?
