Jänötassu
Kirjoittaja: Käärmis
Jänötassu yllättyi, kun Perhotassu myönsi olevansa ihastunut häneen. Kollin sydän tuntui jättävän lyönnin välistä vain silkan yllätyksen ja epäuskon takia. Hän katsoi Perhotassua ja alkoi kehrätä.
“Voi, Perhotassu. Sinä sitten osaat yllättää minut aina. Minäkin taidan pitää sinusta. Sanoisin, etten ole aivan saanut tunteitani vielä kiinni ja yhteinen tulevaisuutemme on edessä kyllä vielä, mutta voimme varmasti vielä pysyä vain ystävinä, kunnes olemme molemmat vanhempia?” Jänötassu kysyi ja laski häntänsä Perhotassun selälle. Hän todella toivoi, että naaras ei ollut nyt saanut asiasta väärää kuvaa ja ymmärtäisi, että Jänötassu ei halunnut vain ottaa vielä liian suuria harppauksia. Hän halusi edetä mukavan hitaasti asioissa, mutta oli hyvä, jos Perhotassu sai nyt asian sydämeltään.
“Olemme kuitenkin vielä vain oppilaita, mutta rakastaisin kyllä vielä joku päivä ehkä hankkia perheen kanssasi tai vain elää yhdessä aikamme loppuun asti”, nuori kollioppilas naukui. Perhotassu nyökkäsi.
Jänötassu huomasi heidän lähestyvän leiriä. Hän hymyili hieman. Tulisiko hänen tilevaisuutensa Perhotassun kanssa olemaan samanlainen kuin Sädesäihkeen ja Käärmekullan? Tai aurinkoroihun ja Sypressikuiskeen? Tai ehkä jotain aivan omalaatuista. Tulisiko hän kasvattamaan pentuja yhdessä tämän kauniin naaraan kanssa? Ehkä.
//Perho?
