Jänötassu
Kirjoittaja: Käärmis
Kolli kuunteli, kun hänen ystävänsä selitti, että Ahmatassu oli pitänyt häneen etäisyyttä sen jälkeen ja oletti, että syynä voisi olla se, että hänen joukkueensa ei ollut voittanut. Jänötassua mietitytti mikä toista kollioppilasta saattoi niin vaivata. Perhotassuhan oli aivan mahtava!
Kun he pääsivät viimein perille, oppilaat aloittivat kahlailemalla ja totuttelemalla veteen. Se ei ollut Jänötassulle ongelma. Hän nautti siitä, että sai tuntea viileän virran turkillaan, vaikka osin häntä hermostutti ystävänsä puolesta. Hän pelkäsi, että Perhotassu liukastuisi liukkailla kivillä, joita joen pohjalla oli ja jäisi jotenkin jumiin pohjaan.
Pian kuitenkin oppilaat ohjeistettiin jo rantaan päin ja sitten Mesitähti, joka oli laskeutunut veteen heidän kanssaan alkoi ohjeistaa heille uintia. Hän kertoi heille yhdessä Hiilihampaan kanssa mitä kannatti ja mitä ei kannattanut tehdä. Esimerkiksi ei saanut koskaan yliarvioida omaa uintitaitoaan. Mielellään kannatti aian aliarvioida itsensä kaiken varalle.
Kun mestarit olivat selittäneet kaikki perusasiat, saivat Jänötassu ja Perhotassu kokeilla sitä itse. Jänötassu meni hieman syvemmälle veteen ja nosti varovasti tassunsa niin, että kellui kauhoen vettä tassuillaan. Hän ei aluksi liikkunut mihinkään ja meinasi vain upota saman tien, mutta pienellä Mesitähden avustuksella hän alkoi saada uimisesta otteen. Ei hän ollut siinä mitenkään erityisen hyvä, mutta ainakin onnistui.
“Tämähän on hauskaa!” harmaanruskea kolli naurahti Perhotassulleen meripihkansilmät kimaltaen kauhoessaan naaraan ohitse.
//Perho?
