Jänötassu
Kirjoittaja: Käärmis
“En tarvitse enempää apua kiitos”, Jänötassu naukaisi veljelleen, kun tämä kysyi pedin valmistuttua, jos harmaanruskea oppilas tarvitsisi vielä jossain apua. Peti, joka oli koristeltu ja pehmustettu höyhenillä ja pehmeimmällä mahdollisella sammalella näytti oikein mukavalta paikalta nukkua.
“Voisinkin alkaa vähitellen mennä nukkumaan. Aika on kulkenut tänään erittäin nopeasti ja olisi hyvä, jos kerkeäisin saada vielä hieman unta, ennen kuin on jo seuraava päivä”, Jänötassu naukui. Sädesäihke nyökkäsi.
“Hyvää yötä”, oranssi kolli naukaisi ja lähti tassuttamaan pois.
“Hei hei ja kiitos avusta!” nuori oppilas huusi veljensä perään. Hän hymyili itsekseen, kun asettui sammalvuoteelleen ja laittoi silmänsä kiinni.
Jänötassu loikki metsässä Mesitähden kanssa. Päällikkö oli luvannut pitää hänelle saalistusharjoitukset. Nuori oppilas oli mielellään oppimassa uusia saalistustekniikoita ja tapoja parantaa omaa osaamistaan.
Jänötassu oli ollut oppilaana noin neljännesosakuun ja hän oli nauttinut jokaisesta hetkestä kuin viimeisestään. Hän oli jutellut ystäviensä kanssa, harjoitellut niin ahkerasti kuin vain saattoi ja yrittänyt parhaansa mukaan aina olla hyvä ja tottelevainen oppilas.
Jänötassu pysähtyi, kun Mesitähtikin pysähtyi hänen edellään. Nuori oppilas ei vieläkään oikein osannut prosessoida sitä, että hän oli päällikön oppilas. Se oli niin suuri kunnia, että oli vaikea uskoa, että hän oli saanut sen paikan itselleen. Loimutassu vaikutti edelleen kovin vihaiselta siitä, että hän ei ollut saanut Mesitähteä mestarikseen, mutta ei sentään pauhannut siitä jatkuvasti. Hän yritti edelleen sanoa olevansa paras ja näyttää eri taitoja, joita oli oppinut yrittäen uskotella olevansa kaikkein paras.
“No niin, Jänötassu”, Mesitähti aloitti saaden oppilaansa huomion itseensä. “Tänään kokeilemme jäniksen saalistamista. Ensiksi käymme lävitse, miten jänistä voi saalistaa, jonka jälkeen kokeilemme onneamme ja lähdemme nummelle etsimään jäniksiä. Jos löydämme yhtäkään, kokeilemme opittua ja koetamme saada jäniksen kiinni”, päällikkö naukui. Jänötassu nyökkäsi.
Seuraavaksi Mesitähti näytti Jänötassulle tavan vaania ja napata jäniksen. Oppilas yritti toistaa parhaansa mukaan perässä. Oli hänen yrityksissään jatkuvasti hiottavaa, mutta kyllä se siitä, kun päällikkö näytti uudelleen ja avusti häntä aina parantamaan pieleen menneitä asioita.
Pian Mesitähti antoi oppilaalleen merkin lopettaa harjoittelemisen. Jänötassu mietti oliko heidän määrä seuraavaksi kokeilla saalistamista, mutta hän ei onnistunut lukemaan päällikkönsä kasvoilta mitään.
“Nyt kokeilemme toista taktiikkaa saada jänis kiinni. Jos vaaniminen ei onnistu, on myös mahdollista napata jänis juosten. Se on yleensä vaikeampaa kuin vaaniminen, mutta onnistuu silti, jos vain osaa oikean tekniikan. Tässä tekniikassa nopeus on kuitenkin tärkeintä”, Mesitähti selitti. Jänötassu nyökytti ja kuunteli tarkaavaisena jokaisen sanan.
“Osaatko arvata mikä tämä taktiikka mahtaisi olla?” päällikkö kysyi oppilaaltaan. Jänötassu yritti pohtia päänsä puhki, mikä voisi olla toinen hyvä tapa napata jänis kuin sen yllättäminen.
“En, en keksi”, nuori kollioppilas totesi. Mesitähti nyökkäsi rauhallisesti.
“Siinä sinun tulee juosta jäniksen perässä. Se on helpompaa, jos on useampi kissa mukana. Tulisi vain peittää kaikki jäniksen mahdolliset pakotiet ja juoksuttaa sitä niin kauan, kunnes se on liian väsynyt enää juoksemaan ja sen saa kiinni”, valkea päällikkö selitti.
“Tuo on oikeasti hyvä idea!” Jänötassu sanoi innoissaan. Mesitähti kehräsi.
“Haluatko lähteä kokeilemaan nyt opittua?” päällikkö kysyi. “Vai haluatko ennemmin vielä harjoitella, ennen kuin kokeilemme?”
“Lähdetään kokeilemaan. Opitaanhan sitä yrityksen ja erehdyksenkin kautta”, Jänötassu naukaisi innokkaana. Mesitähti nyökkäsi ja lähti johtamaan oppilastaan kohti nummea.
Heidän päästyään nummelle, Mesitähti hidasti vauhtiaan ja kulki eteenpäin hyvin hitaasti.
“Haistatko yhtään jänistä?” tämä kysyi oppilaaltaan liikkuessaan hitaasti eteenpäin. Jänötassu haisteli tarkasti ilmaa ja pudisteli sitten päätään.
“Silloin jatketaan eteenpäin”, Mesitähti totesi.
Hetken päästä päällikkö toisti kysymyksen ja edelleen vastaus oli ei. Taas hetki kului ja hän kysyi sitä uudelleen, edelleen vastaus oli ei. Tämä jatkui niin kauan, kunnes Jänötassu haistoi viimein pienen häivähdyksen jänistä.
“Nyt minä haistan!” oppilas naukaisi kirkkaasti. Valkea kokeneempi kolli nyökkäsi määrätietoisen näköisenä.
“Hyvä. Seuraava tehtäväsi on jäljittää ja napata se. Saat valita kumpaa kahdesta tekniikasta haluat käyttää”, päällikkö sanoi katsoen oppilastaan vaalean vihreillä silmillään. Jänötassu nyökkäsi ja lähti seuraamaan hajua varovasti. Hän vilkuili jatkuvasti ympärilleen yrittäen katsoa, jos jänis olisikin oletettua lähempänä ja säikähtäisi hänen tuloaan.
Tovin päästä oppilas viimein huomasi valkean otuksen puputtamassa kasvien versoja lumen keskellä. Jänötassu pysähtyi, meni kyykkyyn ja lähti hiipimään hitaasti otuksen taakse. Kuitenkaan hän ei ollut yhtä hiljainen kuin oli olettanut. Pian jänis nimittäin käänsi päänsä hänen suuntaansa, huomasi häntä vaanivan kissan ja lähti pinkomaan pakoon.
Sihahduksen saattelemana Jänötassu pinkaisi eläimen perään, mutta oli selkeästi liian hidas verrattuna jänikseen, joka pinkoi jo ketunmittojen päässä hänestä. Surullisena siitä, että oli päästänyt saaliin karkuun hän pysähtyi ja jäi katsomaan jäniksen menoa.
“Se oli hyvä yritys. Lopetetaan tälle päivälle ja jatketaan taas toiste”, Mesitähti naukaisi saapuessaan oppilaansa vierelle.
“Selvä ja kiitos. Yritän ensi kerralla entistäkin kovemmin!” harmaanruskea kolli lupasi.
“Jänikset ovat nopeita ja ketteriä. On ymmärrettävää, ettet onnistunut napata yhtä ensimmäisellä yrittämällä, mutta asenteesi on kohdallaan. Ei kannata lannistua, pitää vain jaksaa yrittää uudelleen”, päällikkö sanoi ja lähti tassuttamaan pois nummelta kohti leiriä. Jänötassu loikki äkkiä hänen peräänsä.
Leiriin päästyään oppilas huomasi isoveljensä Sädesäihkeen vaihtavan nopeita sanoja kumppaninsa Käärmekullan kanssa, ennen kuin naaras alkoi suunnata partion kanssa ulos leiristä.
“Saanko ottaa tuoresaaliskasasta jotain?” Jänötassu kysyi Mesitähdeltä, ennen kuin tämä kerkesi lähteä.
“Toki, olet ansainnut sen ahkeran työsentelysi jälkeen”, päällikkö naukui ja lähti tassuttamaan toisaalle.
“Sädesäihke! Haluatko jakaa saalista kanssani?” oppilas kysyi loikkien veljensä luokse innoissaan.
//Säde?
