Kääpäpuna
Kirjoittaja: Käärmis
Taisteleminen ei lähtenyt kaksikolta luonnistumaan lainkaan. Huolimatta heidän yrityksistään Tupsutassu ja Kääpäpuna olivat helposti alakynnessä kokenutta Kuolonklaanin soturia vastaan. Heillä ei olisi mahdollisuutta voittaa, vaikka he työskentelisivätkin yhdessä. Naraan sanat vain todistivat sen, kun hän vain käski heidän lähteä ja totesi, etteivät he osanneet taistella.
Kääpäpuna vilkaisi Tupsutassua ja lähti sitten pinkomaan pois paikalta. Tuntui pahalta jättää muut keskenään Kuolonklaanilaisten kanssa, mutta samaan aikaan kollista ei olisi ollut siellä mitään hyötyäkään.
Hengästyneenä Kääpäpuna hidasti tahtiaan ja puuskuttaen pysähtyi kääntyen samalla oppilaan puoleen.
“Meidän varmaan pitäisi etsiä Syreenisumu ennen kuin lähdemme leiriin. Emme voi antaa hänen jäädä pelkäämään meidän joutuneen pedon kitaan”, kolli totesi ja vilkuili ympärilleen kuin naaras olisi vain yhtäkkiä ilmestynyt hänen silmiensä eteen tuosta noin vain.
“Etsitään hänet yhteisvoimin ja tällä kertaa vältetään rajoja”, Kääpäpuna naukaisi vielä yrittäen vääntää hieman vitsiä keventääkseen tunnelmaa hieman ja lähti sitten kuono korkealla yrittämään jäljittämään Tupsutassun mestarin.
Tupsutassu lähti seuraamaan häntä. Oppilas vaikutti olevan melko järkyttynyt tapahtuneesta, eikä Kääpäpuna syyttänyt häntä asiasta. Oli äskeiset tapahtumat häntäkin hieman järkyttäneet, mutta hän yritti pistää soturiuden nyt pelon edelle. Jos hän ei nyt ryhdistäytyisi, hän ei tekisi sitä koskaan!
Kolli laski häntänsä oppilaan selälle ja yritti olla hänelle tukena. Hän ei halunnut tämän pelkäävän yksin. Se tunne oli hänelle liian tuttu, eikä hän halunnut samaa kohtaloa kellekään toiselle.
//Tupsutti? 🙁
