Kääpäpuna
Kirjoittaja: Käärmis
Kääpäpuna herätteli hoidonsa jälkeen Tupsutassun, joka oli nuupahtanut parantajan pedän eräälle pedille. Kolli yritti olla säikäyttämättä oppilasta, vaikka halusikin saada tämän hereille.
“Meidän varmaankin kannattaisi mennä omiin pesiimme lepäämään, ettemme ole täällä riesana”, raidallinen soturi naukaisi varovasti. Tupsutassu nyökkäsi ja lähti Kääpäpunan vierellä ulos pesästä.
“Tiedätkös, vaikka päivä olisi voinut mennä paremminkin, olen kiitollinen siitä, että saimme kokea sen kuitenkin yhdessä. Minusta olet oiva nuori”, puolisokea kolli naukaisi hellästi Tupsutassulle. Oppilas katsoi häntä ilahtuneena.
“Kiitos, Kääpäpuna! Sinäkin olet mukava soturi”, hän naukaisi. Kääpäpuna hymyili hänelle. Oliko hän saamassa itselleen oikeasti uuden hyvän ystävän? Vaikka hän olikin huono soturi ja ylipäänsä kehno lähes kaikessa, mitä hän teki, Tupsutassu tuntui haluavan olla hänen ystävänsä. Oliko se oikeasti todellista?
“Tupsutassu, toivon, että joku päivä pääset tapaamaan Armaan. Hän pitäisi sinusta varmasti”, raidallinen soturi naukaisi vielä ennen kuin poistui sisään sotureiden pesään naukaisten samalla hyvästit lapansa yli nuorelle oppilaalle. Sitten hän asettui hiljaa sammalpedilleen sotureiden pesään ja laski päänsä tassuilleen. Päivä oli ollut hänelle pitkä, pelottava ja henkisesti rankka, joten uni olisi nyt kollille hyväksi.
