Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Kissa kertoi olevansa Lotta, mutta oli ilmeisesti ollut ennen Kaarnajalka. Hänen pahanhajuinen hengityksensä tunki nenääni hänen puhuessaan. Hän vain valitti minun pilanneen hänen elämänsä ja murhanneen isäni. Mistä hän muka tiesi isästäni? Nimi Kaarnajalkakaan ei antanut kauhean paljon. En oikein osannut ymmärtää kuka tämä kissa oli, vaikka hän olikin niin tutun oloinen. Hän tuntui myös tietävän minusta vaikka mitä, kun kerta tiesi nimenikin, mutta oli lähes puhutellut minua pentunimelläni.
Hetken aikaan mitään ei tuntunut tapahtuvan. Koko metsä tuntui hiljaiselta ja tunsin vain päälläni Lotan painon ja hänen kyntensä, jotka olivat painautuneet syvälle kylkiini ja selkääni. Sitten tajusin.
“Oletko sinä emoni!” rääkäisin ja yritin pyristellä hänen otteestaan. En kuitenkaan onnistunut. Hän piteli minua tiukasti maassa ja puristi kynsiään minun lihaani. Kaikki kävi järkeen. Niin tuttu ääni ja haju. Hänen turkkinsa tuntu ja se miten hän tiesi minut.
“Luulin, että olet kuollut!” naukaisin ihmeissäni.
“Uskon, että toivot, että olisin. Minä ainakin toivoisin sitä sinulle, mutta silloin en kyllä saisi itse kostaa sinulle”, läikikäs naaras sähisi. Yritin edelleen pyristellä hänen otteestaan. Naaras laski hampaansa niskalleni ja minusta alkoi tuntua siltä, että tämä olisi minun loppuni.
“Sädesäihke, auta!” rääkäisin paniikissa yrittäen jotenkin kääntää itseäni niin, että voisin hyökätä vastaan, mutta kehoni ei taipunut sillä tavoin.
//Säde?
