Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädesäihkeen lepyttely sai minut rauhoittumaan. Siinä me sitten olimme kahden. Turkki kiinni turkissa ja haimme toisistamme lohtua hiljaa.
“Hei, Käärmekulta!” Sädesäihkeen nauku sai minut nostamaan päätäni. Tassuni oli alkanut jo parantua, mutta edelleen oloni oli ajoittain hieman heikko ja tassuuni särki.
“Hei! Toitko saalista, minulla on sudennälkä!” naukaisin naurahtaen kumppanilleni. Hän kehräsi ja otti esiin hiiren. Hymyilin iloisesti, kun hän laski sen eteeni.
“Tiedätkö, pääsetkö jo pian parantajan pesältä?” Sädesäihke kysyi minulta ja vilkaisi sitten tassuani, jota kyy oli silloin puraissut.
“En ole varma, mutta ei siinä varmaan enää kauaa kestä. Uskon, että pari päivää taitaa riittää ja olen sitten taas mukana partioissa”, naukaisin hyväntuulisesti. Katsoin kumppaniani rakastavasti jonkin aikaa ja sitten ryhdyin taas puhumaan.
“Toivon todella, että en joudu olemaan täällä enää kauaa. Minusta tuntuu, että kaikki kiinnostava menee ohitse! Haluan kuulla klaanien juoruja!” naurahdin ja toivoin, että Sädesäihke nappaisi hyväntuulisesta tunnelmasta kiinni. Halusin nauraa. En ollut nauranut hetkeen. Olin vain murehtinut, pelännyt, kärsinyt ja ollut allapäin. Olisi jo aikakin saada elämä taas raiteilleen. en halunnut enää ajatella niitä masentavia tai pelottavia asioita, jotka vaanivat mieltäni.
//Säde?
