Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Jonkin aikaa kerkesimme vielä jutella, kunnes Mesitähti kutsui klaanin koolle ja lähdimme seuraamaan sitä. Jänöpentu, Säihkepentu ja Loimupentu nimitettiin oppilaiksi. Se oli kovin hienoa. He olivatkin jo kaikki kuusi kuuta vanhoja.
Kun kokous oli ohitse, Sädesäihke säntäsi heti pikkusisarustensa luokse. Katsoin hänen peräänsä hieman kaihoisasti. Olisipa minullakin samanlainen onnellinen perhe. Olisi rakastavat vanhemmat ja vanhempia ja nuorempia sisaruksia. Mutta ei. Sen sijaan minulla oli perhe, jossa isäni oli kuollut ja emoni halusi vain murhata minut kaikkien niiden kuiden jälkeen, jotka hän oli itse jättänyt minut yksin!
Huokaisin ja nousi ylös. Olisin halunnut mennä onnittelemaan Jänötassua ja Säihketassua, mutta jotenkin minun sisälläni kytevä outo kateuden tunne omaa kumppaniani kohtaan esti minua. Kurkkuni tuntui kuivalta ja tuntui siltä, että siellä oli jumissa suuri tuoresaaliin palanen.
Suuntasin sisään sotureiden pesään. Minusta tuntui siltä, että olisin töykein kissa koko klaanissa. En halunnut oikeasti lähteä sillä tavoin onnittelematta kumppanini sisaruksia, mutta en mahtanut sille mitään. Olisin itse niin kovasti toivonut, että minulla olisi ollut edes sisaruksia.
Liihistyin omalle sammalpedilleni ja kääriydyin palloksi. Halusin nyt vain nukkua. Kai se olisi tällä hetkellä minulle parhaaksi.
