Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Kohta olimme karistaneet kuolonklaanilaiset kannoiltamme. Olimme jo aika kaukana lähtöpaikasta ja suuntasimme seuraavaksi joelle päin kaatuneelle puunrungolle. Siellä meidän oli tarkoitus tavata muut pelastajat ja toivottavasti heidän mukanaan päällikkömme ja parantajamme.
Huokaisin hiljaa helpotuksesta, kun huomasin muut pelastajat mukanaan Mesitähti ja Leimusilmä. Lehtomyrsky erkaantui joukkiosta luokseni. Hymyilin naaraalle väsyneesti. Lehtomyrsky kysyi heti harhautuksesta. Hän kysyi miten se oli oikein mennyt.
Vastasin hänelle puuskuttaen. Kerroin, että harhautus oli sujunut hyvin ja kysyin nyt vuorostani olivatko he onnistuneet taivuttelemaan viimeisen vartian ilman taistoa päästämään heidät hakemaan Mesitähden ja Leimusilmän. Naaraan katse tuntui katoavan johonkin kaukaisuuteen, kuin hän olisi palannut mielessään taas hetkeen, kun heidän oli tarkoitus neuvotella. Hän pudisti päätään ja sanoi takerrellen, että oli päätynyt tappamaan tämän kissan.
Järkytykseni kaikui äänestäni, kun ihmeissäni kysyin heti miksi. Ei ollut lainkaan Lehtomyrskyn tapaista käydä kenenkään kimppuun ja lähettää heitä edesmenneiden esi-isiensä luokse. Lehtomyrsky parahti ja sanoi, että se oli ollut vahinko. Hän käänsi katsettaan ja sopersi jotain siitä, että hänen pentunsa luulisivat häntä nyt murhaajaksi. En ollut keskittynyt kamalasti muiden puheeseen, mutta huomasin, että muut olivat jo kerenneet kulkea hieman eteenpäin. Tuuppasin Lehtomyrskyä hellästi ja viitoin muiden perään.
Naaras vaikutti edelleen vaitonaiselta ja poissaolevalta, mutta hän kuitenkin kulki vierelläni muiden kohdalle takaisin.
“Ei se ole sinun vikasi. Tiedän, ettet tehnyt sitä tahallasi. Olen varma, että kukaan ei luule sinua murhaajaksi. Teit vain sen, mikä oli pakko tehdä klaanisi puolesta”, nau’uin Lehtomyrskylle. Naaras nojasi minuun hieman ja päästi huokauksen, mutta hän kyllä vaikutti jo rentoutuneen hieman. Hymyilin naaraalle hieman.
“Uskon että he näkevät sinut sankarina, eivätkä murhaajana, vaikka pelastus reissumme veikin yhden kissan hengen. Kuka vain olisi saattanut olla sinun osassasi ja joutua riistämään hänen henkensä, vaikka ei olisikaan halunnut”, naukaisin vielä Lehtomyrskylle, mutta osittain en odottanut, että hän vastaisi minulle.
//Lehto ja muut pelastajat?
