Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädesäihke kertoi siitä, miten toivoi meidän saavan yhtä aikaa oppilaat. Se vaikutti minustakin ihanalta idealta. Saattaisimme opettaa oppilaitamme yhdessä ja kaitsea heitä kuin vanhemmat.
Pian kolli vaihtoi takaisin pentu asiaan. Hän kysyi minulta, oliko mahdollista, että vaihtaisin vielä mielipidettäni. Hän tietysti sanoi, että minun ei olisi pakko vaihtaa mielipidettäni, mutta kysyi koinko sen edelleen mahdollisena. Kohautin hieman lapojani ja mutustin nopeasti palan jänistä, ennen kuin vastasin yhtikäs mitään.
“Jaa. Kai se olisi omalla tavallaan mahdollista, mutta en ole täysin varma. Tai siis, ehkä se ei olisi niin paha, mutta en voi sanoa, kun en ole itse kokenut sitä. On hyvin mahdollistä, että iskee kamala halu saada omia pentuja, joka ohittaisi täysin pelkoni, mutta en voi taata niin käyvän”, vastasin kumppanilleni ja otin heti uuden palan jänistä, jotta voisin vältellä vastaamista, jos hän kysyisi jotain, mihin en haluaisi vastata. Rakastin Sädesäihkettä, mutta hän osasi kysyä kaikista vaikeimmat kysymykset.
Sädesäihke nyökkäsi mietteliäästi. Hän taisi puntaroida vastaustani mielessään. Kai hän sitten todella olisi toivonut itselleen pentuja, mutta ei vain uskaltanut kertoa. Ehkä hänen tulevaisuuden kuvansa oli musertunut ja hän tunsi sisällään vain tyhjyyttä, kun oli tajunnut, ettei välttämättä saisikaan pentuja koskaan. Mutta kävi mitä kävi, Sädesäihkeestä olisi varmasti tullut ihana isä. Sen voisin hänelle kertoakin.
“Mutta mitä elämä nyt tuokaan tullessaan, sinusta olisi tullut tai sinusta tulee – saat itse valita kumpi kuulostaa korvaasi paremmalta – mitä mainioin isä”, naukaisin kumppanilleni ja otin taaskin välttelyä varten jäniksestä palan.
//Säde?
