Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Juttelimme vielä jonkin aikaa, kunnes ilta alkoi hämärtää ja oli aika erkaantua nukkumaan. Minua hieman harmitti, etten päässyt kumppanini vierelle nukkumaan, koska minun täytyi lähteä parantajan pesälle, mutta asialle ei mahtanut mitään.
Minut oli viimein päästetty parantajan pesältä. Olin parantunut täysin ja saatoin viimein kulkea vapaasti, osallistua partioihin ja nukkua sotureiden pesässä. Pian kumppanini Sädesäihke tuli luokseni. Hän kysyi haluaisinko lähteä hänen kanssaan kävelylle, miksi en olisi lähtenyt.
Ennen kuin kerkesimme lähteä ulos, Jänöpentu ilmestyi heidän luokseen ja katsoi heitä silmät suurina ja innosta kimmeltäen.
“Ai, hei”, Sädesäihke tervehti pikkuveljeään.
“Tervehdys pikkuinen”, minäkin tervehdin. Jänöpentu tuijotti heitä silmät suurina vuorotellen.
“Oletteko te nyt kumppaneita?” hän henkäisi. Minun täytyi todella pidätellä nauruani, kun pentu vaikutti niin ihmettyneeltä kysyessään kysymyksen meiltä.
“Kyllä me olemme”, Sädesäihke vastasi. Jänöpennun suu loksahti auki.
“Mitä! Ihanko todella! Hienoa! Minähän sanoin, että te sovitte yhteen! En malta odottaa, että pääsen leikkimään teidän kanssanne yhdessä!” pentu pälpätti erikoisen innoissaan. En voinut enää pidätellä pientä naurua, kun pentu vaikutti niin innostuneelta.
//Säde?
