Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Kun kumppanini murtui siinä aivan silmieni edessä täysin yhtäkkisesti sisälläni tuntui muljahtavan. Syyllisyys alkoi painaa rintaani kuin kivi, joka yritti upottaa minua kohti virtaavan joen pohjaa. Katsoin silmät järkytyksestä suurena jonkin aikaa Sädesäihkettä, joka nyyhkytti maassa. Tassuni alkoivat täristä ja hengitykseni tiheni. Sisukseni tuntuivat murtuvan.
Pian minäkin nyyhkytin siinä parantajan pesän sammalpedillä. Miksi olin niin kamala kumppani? Miksen voinut pitää Sädesäihkettä iloisena? Miksi minun täytyi aina tulla ja pilata kaikki? Sädesäihke ei ansainnut tällaista. Ei ollut kauaa siitä, kun hänen pikkuveljensä, Jänötässa oli menehtynyt hukkuessaan jokeen, kun oli ollut kahden ulkona Perhopuron kanssa. Sen täytyi järkyttää oranssia kollia jo aivan tarpeeksi.
“A- anna anteeksi…” onnistuin vain nyyhkyttämään. Päätäni särki. Kehoni ei ollut parhaimmassa kunnossa ja minusta tuntui aivan siltä, että taivas olisi tipahtanut niskaani. En edes tiennyt miksi itkin. Oliko se käärmeen puremasta tullut järkytys, joka pääsi purkautumaan vasta nyt? En tiennyt, mutta se, että joudun katsomaan kumppanini kärsivän sattui minuun enemmän kuin mikään. Halusin vain, että hän ei huolehtisi ja hän saisi olla taas iloinen ja rauhassa…
//Säde?
