Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
En kamalasti pitänyt siitä, että Sädesäihke mainitsi emoni, mutta kai se oli ymmärrettävää, kun kerta itse mainitsin hänen edesmenneen emonsa. Minullakin oli kyllä kova ikävä Sypressikuisketta ja olisin antanut milloin vain, mitä vain saadakseni hänet takaisin.
Kun Sädesäihke sitten kysyi sanoisivatko he siis Aurinkoroihulle siitä, että he olivat kumppanuksia, Käärmekultakin alkoi pohtimaan asiaa.
“Niin kai – tai siis vain, jos sinä haluat olla kumppanini! En minä sinua siihen pakotakaan, jos se vaikka tuntuu liian aikaiselta… tai jotain sellaista”, mumisin ja painoin pääni. Entä, jos Sädesäihkettä oikeasti ahdisti tämä kaikki? Jos hän vain esitti, että tämä oli hänestä hienoa, tai jotain sellaista? Entä, jos Sädesäihke ei oikeasti halunnutkaan olla kumppanini ja nyt mietti, miten sen minulle kertoisi.
Ajatukseni harhailivat. Halusin takaisin pentutarhan suojaan. Halusin olla pentu emonsa turkkia vasten. Paitsi, etten kyllä halunnut enää olla Lotan kanssa missään tekemisissä. Emolla tarkoitin enemmän Sypressikuisketta. Hän oli ollut minulle enemmän kuin Lotta koskaan oli ollut tai voisi olla.
//Säde?
