Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Suuni tuntui loksahtavan auki, kun Sädesäihke sanoi, että uskoi huomanneensa Lotan olevan tiineenä. Tiineenä! En voinut uskoa korviani.
“Mutta- Mutta hän vihaa pentuja! Hän on kamala emo ja miksi hän koskaan enää hankkisi kumppania?!” kyselin vaikka tiesin, että siihen ei ollut varsinaista vastausta. Itse Lotta tiesi parhaiten, miksi ja miten hän oli siihen tilaan päätynyt.
“Voih, toivon, että hänen pentunsa selviävät. Olisi kamalaa, jos hän hankkisi pentuja ja vain tappaisi tai hylkäisi heidät heti sen jälkeen! Toivon, että pääsisin pelastamaan heidät emoltani, olenhan minä sentään heidän sisarensa”, nau’uin. Nyt ajatus oikeasti iski minua. Ne pennut olisivat sisaruksiani! Olisi niitä sitten yksi tai viisi, haluaisin mielelläni tavata heistä kaikki – elleivät he perisi emoni kamalaa luonnetta. Säälin sisaruksiani jo nyt. Tiesin, että heidän elämänsä ei tulisi olemaan mitään nautinnollisinta, jos joutuisi kasvamaan sellaisen kissan, kuin Lotan kanssa.
“Kumpa voisin auttaa heitä jotenkin… en haluaisi, että he joutuvat kärsimään. En ehkä ole edes tavannut heitä, mutta jotenkin tunnen jo jotain outoa kiintymystä heitä kohtaan”, mutisin kumppanilleni ja katsoin häntä silmät täynnä epäonnea. “Pitäisikö meidän koettaa pelastaa heidät?”
//Säde?
