Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Hyvästelimme Jänöpennun ja lähdimme ulos leiristä. Jänöpentu oli minusta niin ihana pieni kissa. Hän oli niin mukava ja innokas ja positiivinen. Sellaista energiaa klaani tarvitsikin.
Sanoin Sädesäihkeelle, että Jänöpentu oli söötti, koska se oli oikea mielipiteeni. Hän oli niin suloinen ja teki niin hassuja juttuja.
“Niin on. Minulla on edelleen kamala ikävä Sypressikuisketta ja Jänöpentu sekä Säihkepentu tuntuvat vähän kuin lääkeyrtiltä siihen kipuun”, Sädesäihke sanoi. Painoin päätäni hieman.
“Minullakin on hirveä ikävä Sypressikuisketta. Tuntuu, että sitä ikävää ei voi oikein korjata ja se vain tulee kuin hyökyaallon lailla välillä takaisin. Sen jälkeen se laantuu – etenkin, kun olen sinun kanssasi – ja hetken päästä se alkaa taas vainota minua. Tuntuu, että en vain osaa päästää irti. Hän oli kuin ainoa vanhempi minulle. Toivoisin niin kovasti, että saisin hänet takaisin”, nau’uin. Ikävä alkoi taas painaa sydäntäni, kun vain ajattelin, miten hän oli huolehtinut minusta kuin omasta pennustaan.
“Ja Lottahan ei ole mikään ihainnollisin mahdollinen emo”, sanoin vielä ja siirsin katseeni taivaalle. Yöllä näkisin Sypressikuiskeen ja Kääpäkorpin tähdet loistamassa hopeahännällä, mutta nyt sitä eron tuskaa täytyi vain kestää.
//Säde?
