Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Kuutamolaine myöntyi sanoihini ja pian taivaalta alkoi leijailla valkeita hiutaleita alas maahan. Katselin niitä lumoutuneena. Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun olin viimeksi nähnyt lunta.
“Olemme jo kohta taas leirissä”, Konnavarjo totesi hetken kuluttua. Tajusin hänen olevan oikeassa. Leiri ei ollut enää pitkän matkan päässä. Saatoin jo vähitellen nähdä leirin.
Kun pääsimme leirin sisäänkäynnille, tajusin jalkojeni olevan kipeät. En ollut edes tajunnut, miten uupunut tosiasiassa olin. Lampsin siis raskain askelin sisään leiriin ja pysähdyin aukiolle kääntyen muun partion puoleen.
Muut alkoivat jo lähteä ja menin Sädetassun luo lempeästi hymyillen.
“Ota jotain tuoresaaliskasasta ja voit sitten mennä lepäämään”, sanoin hänelle ja tassuttelin sotureiden pesään.
Heti päästyäni sisään, menin makuusijalleni ja suljin silmäni. Ei kestänyt kauaakaan, kun olinkin jo unessa.
Tassutin leirin reunassa. Katselin muiden kissojen tekemisiä. Huomasin Korpitassun itsekseen ja tassutin naaraan luokse.
“Hei Kopritassu!” tervehdin oppilasta. Tämä käänsi katseensa minuun ja siristi silmiään.
“Hei Käärmekulta”, hän murahti ja pyöräytti silmiään. En täysin ymmärtänyt miksi hän oli minulle vihainen, mutta en antanut sen häiritä minua. Hymyilin vain naaraalle ja leikin kuin en olisi huomannut hänen töykeää köytöstään.
“Miten koulutuksesi on sujunut? Pääsette varmasti Varputassun kanssa jo pian sotureiksi, eikö vain”, nau’uin hymyillen. Korpitassu vain tuhahti hiljaa. Nyökäytin päätäni hieman.
“Haluaisitko kenties tehdä jotain?” kysyin. Korpitassu pudisteli päätään, joten nousin ylös ja jätin hänet rauhaan. Ei olisi järkeä jäädä häiritsemään naarasta, kun tämä ei selvästikään halunnut olla seurassani.
Tassuttelin leirin poikki ja istahdin sotureiden pesän edustalle.
