Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädetassu lähti jahtaamaan oravaa puuhun ja tipahti sieltä. Olin saman tien paniikissa ja juoksin nuoren oppilaan luokse hätäisesti yrittäen varmistaa hänen olevan kunnossa.
Kolli vaikutti olevan ainakin suunnilleen kunnossa, mutta hänellä oli paljon naarmuja siellä täällä ja hänestä vuosi verta.
“Anteeksi”, kollin sanat kaikuivat päässäni hetken, ennen kuin kerkesin rekisteröidä mitään aivoissani.
“Älä minulta anteeksi pyytele! Minun se tässä pitäisi pyytää anteeksi. On minun hommani mestarinasi pitää sinusta huolta ja sinä tipahdit juuri äsken puusta! En voi antaa tällaisen toistua. Nyt me lähdemme takaisin leiriin tarkistuttamaan sinut. En aio ottaa mitään riksejä siitä, että sinulla onkin jokin vakava vamma, jota minä tai sinä emme kumpikaan huomaa”, nau’uin yrittäen kuulostaa vakaalta ja tietäväiselyä, vaikka sisälläni riehui hirmumyrsky.
“Mutta minä olen täysin kunnossa”, Sädetassu naukui sekavasti. Räpyttelin silmiäni hetken ajan ja istahdin kollin vierelle laskien häntäni hänen lavoilleen.
“Me lähdemme. Nyt! Kuten sanoin, en aio ottaa riskejä”, sanoin määräävällä äänellä ja katsoin oppilastani itsevarmasti.
//Säde?
