Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Juttelimme vielä mukavia Sypressikuiskeen kanssa siinä tovin ja lähdin sitten vielä rajapartioon. Palatessani olin ollut niin uupunut, etten jaksanut enää tehdä mitään.
Työnnyin pentutarhalle käpälät innosta kihelmöiden. Olin jännittynyt, koska tiesin, että Sypressikuiske oli juuri synnyttänyt pentunsa.
Naaras kuitenkin nukkui pienenpieni pentu vierellään enkä viitsinyt herättää häntä, joten istahdin hänen vierelleen hiljaa. Sypressikuiskeen herätessä hän tervehti minua lempeästi. Hän esitteli pennun. Pieni kolli oli nimeltään Sädepentu.
Naaras kuitenkin alkoi itkemään enkä ollut varma oliko se ilosta vai surusta, joten kyyristyin pennun vierelle.
“Hän on erittäin komea ja näyttää myös terveeltä. Uskon, että hänestä tulee joku päivä suuri soturi”, naukaisin hymyillen. Laskin häntäni pienen pennun selälle ja silitin tätä hennosti.
“Hei vain. Minä olen Käärmekulta, erittäin mukava tutustua. Minä aion opettaa sinulle kaiken mitä haluat oppia ja tulen olemaan paras ystäväsi”, sanoin hempeästi ja hymyilin pienelle pennulle iloisesti, vaikka tiesin, että tämä ei nähnyt minua saatika ymmärtänyt mitä sanoin. Tai eihän sitä tiennyt, jos hän olisi jollain tähtiklaanin suomalla lahjalla yhtäkkiä kuullutkin ja ymmärtänyt kaiken ympärillään.
//sype
