Käärmekulta

295 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Käärmis

Kun paikalle sitten saapui kettu, kaikki alkoi olla minulle epäselvää. Tiesin vain sen, että suojelin ystävääni Lehtomyrskyä vaikka hengelläni. Yritin parhaani mukaan estää kettua hyökkäämästä hänen kimppuunsa ja pitää sen katseen ja keskittymisen minussa. En halunnut ystäväni kärsivän.
Tietysti minua pelotti aina, kun jouduin vastakkain ketun kanssa, mutta ajatus siitä, että Lehtomyrsky oli edes hetken turvassa antoi minulle rohkeutta ja voimaa. Tuntui, että ajatus siitä, että ystäväni ei kuolisi riittäisi voimaksi jatkaa ja taistella.
Kun kettu keskittyikin maahan mätkähtäneeseen Lehtomyrskyyn, eikä välittänyt siitä, miten purin sitä häntään ja yritin parhaani keskittää sen huomion minuun, paniikki alkoi täyttää sisukseni. Kettu lähestyi kilpikonnakuvioista ystävääni välittämättä minun epätoivoisista yrityksistäni estää sitä. Se vain piti katseensa Lehtomyrskyssä, joka katsoi petoa vihreät silmät kauhusta suurina.
“Häntä sinä et saa!” ulvaisin ja päästin irti ketun hännästä ja syöksyen sen ja Lehtomyrskyn väliin juuri, kun tämä teki hyökkäystään. Ketun hampaat upposivat lapaani ja päästin ilmoille kivun täyttämän huudon. Lehtomyrsky pyristeli pystyyn ja onnistui kömpelösti sivaltamaan kettua kuonoon. Naaras näytti siltä, ettei kestäisi enää lainkaan rasitusta.
Kettu päästi murahduksen ja irrotti hampaansa minusta syöksyen taas kohti Lehtomyrskyä. Sihahdin ja loikkasin ketun kylkeen. Se vingahti ja melkein kaatui kumoon. Peto ei vaikuttanu kamalan iloiselta ja sivalsi käpälällään minua kohti. Rääkäisin, kun sen suuri käpälä kumahti vasten päätäni ja kierin maata pitkin jonkin matkaa. Jäin maahan makuulle. En tuntunut pystyvän nousemaan. Kettu ärisi minulle, mutta keskittyi taas Lehtomyrskyyn, kun naaras iski kyntensä sen kylkeen.
Pakottauduin nousemaan, vaikka joka paikkaa särki ja tuntui, että en enää jaksaisi millään. Minun täytyi pitää Lehtomyrsky turvassa. En voinut antaa hänen kuolla, en vain voinut! Syöksähdin siis ystäväni vierelle ja sähisin pedolle. Huitaisin kohti sen silmiä ja jopa osuin toiseen. Otus karjaisi ja alkoi peruuttaa hieman heilutellen päätään sivulta toiselle. Tämä taitaisi olla tilaisuutemme häätää peto!

//Lehto?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *