Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Tuntui siltä kuin taitoni puhua olisi viety minulta, kun Sypressikuiske kysyi sitten oliko minulla joku tietty kissa, jota toivoin kumppanikseni, kun kysyin pennuista.
“Jaa no siis, eipä kait”, mutisin, kun sain viimein ääneni kuuluviin. “Tai siis en nyt oikein tiedä”, sanoin vielä ja liikuttelin etutassujani vaivaantuneena. Oliko minulla joku? Ehkä? Ehkä ei? En ollut enää varma. En täysin edes tiennyt miksi olin kysynyt. Johtuiko se siitä, mitä isäni oli sanonut? Olinko mahdollisesti pihkassa Sädesäihkeeseen?
Tuntui, että koko kehoni olisi jännittynyt, kun ajattelin asiaa. En osannut enää sanoa mitä tunsin entistä oppilastani kohtaan. Sypressikuiske katsoi minuun edelleen. Tuntui, että hänen katseensa poltti turkkiani. Kärvensi sen karva karvalta, kunnes mitään ei ollut enää jäljellä.
“Onko pentujen määrä syntyä jo pian?” vaihdoin puheenaihetta hieman. Ajattelin, että voisin johdatella naaraan ajatukset pois siitä ajatuksesta, että minulla oli tunteita jotakuta kohtaan. En täysin osannut vastata sellaisiin kysymyksiin enää. Vielä pari kuuta sitten olisin itsevarmasti sanonut, että minulla ei ollut vielä ketään, jota olisin kumppanikseni toivonut, mutta nyt en enää osannut sanoa mitä tunsin ja ketä kohtaan.
//Sype?
