Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Se miten Sädesäihke tuntui hajoavan edessäni tuntui tuhoavan sisintäni. Menetyksen määrä oli nyt suuri. En tiennyt itsekään miten tulisin selviämään Sypressikuiskeen kuolemasta. Tällä hetkellä kehoni oli reagoinut siihen eri tavoilla, eikä mieleni saanut siitä kiinni. Tuntui siltä kuin olisin seissyt vedes kahden virran keskellä ja yrittänyt päättää kumman mukana vain lähteä kellumaan.
Asetuin kiinni Sädesäihkeeseen. Tunsin vihlovan kivun kulkevan kehossani, kun joku haavoista päätti repeytyä ripeistä liikkeistäni auki, mutta en antanut sen nyt häiritä minua. Painauduin vain kollia vasten yrittäen lohduttaa samalla itseäni ja häntä.
“En minäkään pidä tästä. Tuntuu kamalalta memettää aina vain joku itselleen niin tärkeä ja läheinen kissa. Tuntuu, että Tähtiklaani aikoo viedä minulta kaikki. Tuntuu, että pian sinutkin viedään minulta. En halua jäädä yksin ja tuskan keskelle enkä osaa enää reagoida näihin tunteisiin. Kehoni menee lävitse jonkin kumman shokkitilan. Se vain antaa outoja käskyjä yrittäen lohduttaa minua, mutta se on niin kummaa ja… en edes enää tiedä mistä puhun”, mutisin hiljaa pää pyörällä.
Suljin silmäni ja painauduin enemmän kiinni Sädesäihkeeseen. Puristin vain silmiäni kiinni ja hengitin hänen hajuaan antaen sen levitä kitalakeeni. Kehoni alkoi vähitellen rauhoittua ja yhtäkkiä valvomisen rasitus ja väsymys iskivät päälleni ja tajuamatta nukahdin vasten Sädesäihkettä.
//Säde?
