Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sydämeni hyppäsi, kun Sädetassu kysyi haluaisinko olla hänen kanssaan senkin jälkeen, kun hän olisi soturi.
“Tietysti! Tai siis, jos sinä vain haluat olla minun kanssani. Sinun kanssasi on mukavaa olla ja viettäisin aikaa useamminkin soturinakin mielelläni”, nau’uin. En voinut uskoa, että hän kysyi jotain tuollaista. Olin tuntenut hänet jo siitä lähtien kun Sädetassu oli ollut vielä Sädepentu ja silloinkin hän oli ollut hyvää seuraa.
“Kiitos”, Sädetassu naukui. Kehräsin hieman ja katsoin oppilaaseeni lempeästi.
“Turhaan sinä kiittelet. Olet mainio kissa ja vietän mielelläni kanssasi aikaa milloin vain”, kehräsin ja huomasin, että olimme päässeet perille. Klaani alkoi asettua paikoilleen kulkiessaan paikan päälle Mesitähden perässä. Kuolonklaani oli jo paikalla ja uskalsin tuskin vilkaista heidän suuntaansa tietäen, että mitä luultavemmin he katsoisivat halveksuen ja vihaisesti takaisin. En kuitenkaan voinut olla täysin varma ja osa kissoista, joiden katseet kohtasin eivät vaikuttaneet niinkään epäluuloisilta, enemmän uteliailta. Ehkä jotkut heistä voisivatkin olla vielä jotenkin hyviä?
“Haluatko istua kanssani vai kenties mennä jonnekkin, jossa on muitakin oppilaita?” kysyin laskien katseeni taas Sädetassuun, joka vilkuili hieman ympärilleen.
//Säde?
