Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädesäihkeen alkaessa puhua pennuista tuntui siltä, että oloni muttui entistäkin vaivaantuneemmaksi. En oikein tiennyt mitä sanoa. Puhuiko kolli muutenkin hänen omista pennuistaan vai puhuiko hän *meidän* pennuistamme.
“Minä… en oikein tiedä pennuista. Tai siis ovathan ne ihania, mutta se niiden tuominen maailmaan… entä jos kuolen! Tai pennut kuolevat! Mitä minä sitten tekisin… Jo niin moni kissa on kuollut synnytyksessä. Näihin kissoihin kuuluu sekä pentuja, että kuningattaria. En mielelläni haluaisi olla yksi heistä”, sopertelin hiljaa. Pilasinko minä nyt kokonaan Sädesäihkeen tunnelman? Menikö hänen ilonsa aiheeseen nyt minun takiani? En kai vain saanut häntä ajattelemaan minua heikkona? Tai ehkä ärsyttävänä?
En uskaltanut katsoa oranssi turkista kollia lainkaan. Jos hän olikin suuttunut minulle, mitä minä sitten tekisin? En minä voisi pilata tätä kaikkea – en nyt, kun se oli viimein päässyt niin pitkälle! Pitäisikö minun puhua lisää Jänöpennusta ja Säihkepennusta? Vai ehkä vaihtaa aihetta. Ajatteluun käyttämäni aika tuntui kuiden pituiselta, mutta tosiasiassa se oli vain pari silmän räpäystä. Eihän Sädesäihkekään ollut vielä kerennyt edes vastata minulle millään tapaa – jos hän siis edes aikoi vastata…
//Säde?
