Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
“No kyllä minä pian taas pääsen vierellesi sinne. Sitten sotureiden pesässä tuleekin taas hetkeksi ahdasta, kun olen vain löhöillyt ja lihonnut täällä, kun muut ovat raataneet siellä partioissa ja leirissä”, nauroin hyväntuulisesti ja hymyilin kumppanilleni, kun hän totesi jo kaipaavansa minua luokseen soturien pesään. Minäkin kaipasin sinne jo. Kaipasin kyllä mutakin asioita, mutta joskus niitä asioita vain ei enää voinut saada. Joten minun täytyi nyt pysyä optimistisena. Ainakin sotureiden pesään palaaminen oli minulle vielä hyvinkin mahdollista, enkä joutunut esimerkiksi suoraan klaanin vanhimpiin.
“Mutta miten olet voinut viime päivät? Kerro kaikki. Huolet ja murheet, ilot ja toiveet. Haluan kuulla kaiken! Minusta tuntuu kuin minut oltaisiin eristetty koko klaanista täällä. Tuntuu kuin kantaisin jotain helposti tarttuvaa ruttoa”, nau’uin vielä, ennen kuin Sädesäihke ennätti sanomaan mitään. Sanomiseni oli osin totta ja osin vain vitsi. Kyllä minusta hieman eristetyltä tuntui ja halusin aidosti kuulla miten oranssi kolli voi, mutta en minä nyt tuntenut oikeasti oloani kartetuksi.
//Säde?
