Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
En olisi halunnut olla Sädesäihkeelle millään tapaa ilkeä, mutta en kestänyt sitä, kun hän alkoi hössöttää minulle, meidän päästyämme ulos. Olisin mielummin itse repinyt korvat päästäni kuin kuunnellut sitä. Olihan se joskus rajallisesti ihan mukavaa, kun saattoi huomata muiden välittävän, mutta jos minä pärjäsin, hössöttäminen saisi loppua.
“Anteeksi, en tarkoittanut sitä mitenkään säälimismielessä”, Sädesäihke naukaisi ja katsoin minuun varovaisesti. Huokaisin.
“Ei se mitään. Anteeksi, kun suutuin. En halua olla sinulle ilkeä, olen vain… kireä kaikesta viimeaikaisesta”, totesin hiljaa, mutta pudistelin sitten päätäni. “Haluaisit kai kuitenkin tietää, miksi me oikein olemme täällä, vai mitä?” kysyin vielä. Jännitys alkoi kasvaa sisälläni. Oliko tämä sittenkään hyvä päätös? Mitä jos kolli ei oikeasti pitänytkään minusta? Työnsin kuitenkin ajatukseni taka-alalle. Jopa Kääpäkorppi oli tullut uneeni ja kertonut minulle siitä, että olimme täydellinen pari, mutta tiesikö Sädesäihke sitä? Entä, jos hän ajatteli, että emme olisikaan niin yhteensopivat? Taas harhauduin asiasta. Tajusin myös, että Sädesäihke oli jo sanonut jotain, mutta en ollut keskittynyt.
“Anteeksi, voitko toistaa?” kysyin hieman vaivaantuneena.
//Säde?
