Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Minusta oli hyvä kuulla, että Sädesäihke ei pitänyt minua taakkana ja lupasi, että kertoisi, jos jokin suhteessamme ei sopisi hänelle tai olisi hänestä epäreilua.
“Onko sinulla jo parempi olo?” Sädesäihke kysyi minulta. Päästin pienen huokauksen. Tuntui jotenkin niin kummalta, kun toinen kissa huolehti sillä tavalla. Tai ei se ollut silloin tuntunut, kun olin ollut pentu tai, kun kyseessä oli ollut Sypressikuiske, mutta nyt se tuntui jotenkin hassulta. Nousin ylös ja katsoin kumppaniani.
“On. Lähdemmekö nyt käymään Sypressikuiskeen haudalla? Haluaisin oikeastaan vierailla myös isäni haudalla samalla, jos se ei sinua haittaa”, naukaisin ja katsoin Sädesäihkettä silmiin. Miksi hän olikaan niin ihana kissa? En saattanut ymmärtää, miten Tähtiklaani oli saattanut suoda minulle niin ihanan kumppanin.
Silmänräpäyken ajan tuntui siltä, että näin Sypressikuiskeen Sädesäihkeen vierellä ja Kääpäkorpin minun vierelläni. Katsoin silmät suurina lyhyttä näkyä, mutta sitten annoin vain olla. Se oli nimittäin ainoa tarvittava vastaus. Isäni ja Sypressikuiske vahtivat meitä ja pitivät meistä huolta, ja ken tietää, ehkä he myös suunnittelivat yhdessä minun ja kumppanini tulevaisuutta. Olivathan he sentään vanhempiamme.
//Säde?
