Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Näytin Sädepennulle muiden kissojen nukkumapaikkoja tämän pyynnöstä, ja kun tämän olimme tehneet, pentu pyysi vielä, että leikkisimme. Hänen äänessään kuitenkin kaikui pieni väsymyksen siemen ja istahdin alas kollille lempeästi hymyillen.
“Sinun olisi varmaan parempi nukkua. Vaikkei vielä paljoa väsyttäisi, niin hetken päästä sinua väsyttää varmasti enemmän kuin koskaan”, kehräsin. Sädepentu näytti pettyvän, mutta en antanut tälle tilaisuutta väittää vastaan. Nousin taas ylös ja paimensin nuoren kollin takaisin pentutarhaan. Sanoin tälle nopeat heipat ja lähdin ulos pesästä.
Huokaisin istahtaessani taas leirin laitaan. Halusin jonkun jonka kanssa viettää aikaa ja vain olla, mutta niitä kissoja oli aika harvassa. Halusin myöskin olla Lehtomyrsyn kanssa, mutta hänkin halusi varmasti viettää ennemmin aikaa kumppaninsa Kuusihännän seurassa. Puuskahdin hiljaa ja menin makuulle. Aurinko lämmitti turkkiani ja riistan haju tunki nenääni. Tajusin, etten ollut vielä syönyt. En ollut varma oliko minulla siihen vielä lupaa, joten tallustin lähimmän kuolonklaanilaisen luokse kysymään asiasta. Kissa vain totesi, että he olivat jo syöneet ja että minun pitäisi nyt kadota hänen silmistään. En loukkaantunut kissan sanoista, vaikka olisikin tehnyt mieli. Päätin vain että menisin suoraan syömään.
Asetuin taas istumaan, kun olin viimein löytänyt jotain mieluista syötävää. Katsoin, miten muut klaanitovereistani kokoontuivat hakemaan jotain syötävää. Metsästyspartiot olivat tehneet tänään hyvää työtä. Riistaa oli runsaasti ja siitä riitti helposti kaikille. Hymyilin vienosti ja katsoin miten muut asettuivat toistensa seuraan syömään. Harkitsin hetken liittyä heidän seuraansa, mutta päätin lopulta olla häiritsemättä heitä.
