Käärmepentu
Kirjoittaja: Käärmis
Kimalaistoive oli kaapannut minut ja ryhtynyt pesemään minua. Olin turhautunut. Olisin minä itseni voinut pestä itsekin. Kimalaistoive kysyi ja ehdotti mitä he voisivat tehdä. Jäin pohtimaan vaihtoehtojani. Kieltämättä ajatus siitä, että lähtisin pienelle happihyppelylle ei ollut lainkaan huono.
”Mennään toki aukiolle. Olisi mukavaa vähän hengittää raikasta ilmaa välillä”, nau’uin. Kimalaistoive hymyili ja nousi ylös. Loikin hänen edellään ulos, mutta jäin kuitenkin odottamaan häntä pentutarhan suulle. Kolmijalkainen ikikuningatar tuli luokseni ja tassutin hänen vierellään ulos. Siitä olikin jo hetki, kun olin viimeksi käynyt ulkona pentutarhasta. Kehräsin ja pörhistin turkkiani innoissani. Telmin pentutarhan lähistöllä innoissani ja kokosin vähistä lunta läjäksi. Innoissani kuitenkin liukastuin. Vinkaisin ja mätkähdin maahan. Kimalaistoive rynni luokseni varmistaakseen minun olevan kunnossa.
”Ihan kunnossa ollaan”, puhisin ja kompuroin ylös maasta. Murahdin läjälle, jonka olin lumesta tehnyt.
”Aiotko sinäkin pettää ja kampata minut”, sihisin hiljaa hampaideni välistä ja läimäytin etutassullani lumikinosta. Se oli niin vetistä, että se räjähti ympäriinsä ja olin aivan loskan peittämä. Värähdin ja otin askeleen taaemmas.
”Tiesin, että petät minut vielä!” kiljuin ”en varmasti pettänyt sinua ensiksi! Sinä vain ylireagoit! Se oli ystävällinen taputus!” Huomasi, että olin yksinäisyydessä ja sisällä jatkuvasti makaamisessa kerennyt jo hieman mökkihöperöityä. Minua ei kamalasti kuitenkaan kiinnostanut kuinka typerältä näytin, kunhan minulla oli hauskaa. Vielä pentuna siitä ei tarvitsisi välittää. Pennuthan olivat hölmöjä ja sekoja, eikö? Päristelin loskan pois päältäni ja kuulin Kimalaistoiveen tassuttavan rauhallisesti luokseni. Leikin, etten huomannut häntä, mutta juuri kun hän tuli tarpeeksi lähelle, kipsahdin ympäri ja huudahdin ”Älä yritä yllätyshyökkäystä senkin kelmi!” Kimalaistoive näytti huvittuneelta, vaikkakin vähän säikähtäneeltä myös. Kehräsin ja istahdin nyt märkään maahan.
”Kannattaisiko sinun jo hieman rauhoittua?” ikikuningatar sanoi lempeästi. Nyökkäsin varovasti ja hengitin syvään. Se ei kuitenkaan juuri auttanut. Tuntui siltä kuin olisin juuri kierinyt läjässä kissanminttua. Lösähdin maahan selälleni ja ryhdyin hankaamaan selkääni levottomasti maassa vähitellen edestakaisin. Pupillini peittivät silmäni lähes täysin ja tuntui kuin olisin ollut pilvien päällä. Pian näin jo hallusinaatioita. Näin omituisia olioita kulkemassa ohitseni. Kurkottelin niihin etukäpälilläni, mutta ne väistivät. Kuulin Kimalaistoiveen huolestunutta naukumista, mutta en saanut sanoista selkoa. Kun en vastannut, naaraan ääni alkoi käydä huolestuneemmaksi, mutta en siltikään saanut mitään selkoa siitä mitä hän sanoi. Hän tuli lähemmäs ja kokeili nenälläni omaani. Tunsin pienen pelon ja järkytyksen häivähdyksen purskahtavan naaraasta, kun hän veti kuononsa pois. Nostin päätäni ja se yhtäkkiä tuntui kamalan raskaalta töltä. Näkökenttäni oli sumea ja minulla oli samaan aikaan kauhean kuuma ja sietämättömän kylmä. Tunsin miten kuningatar kieräytti minut tökerösti ympäri. Olin lähes täysin velttona. Kimalaistoiveen hampaat tuntuivat pian niskassani. Pyristelin hieman irti hänen otteestaan, mutta luovutin, kun en heti onnistunut. Hymähdin itsekseni ja tunsin väsymyksen menevän ylitseni aaltona. Yhtäkkiä kaikki se vähän aikaa sitten ollut into oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kimalaistoive meni takaisin pentutarhaan niin ripeästi kuin vain kolmella jalallaan pääsi. Hän laski minut omalle makuualuselleni ja lähti hakemaan parantajaa. Jostain syystä mönhin pois aluselta ja menin sen alle makoilemaan. Jokin aivoissani ei vain osannut toimia oikein. Pian Kimalaistoive saapuikin jo parantaja perässään ja he yhdessä ryhtyivät häsläämään ympärilläni. Kuitenkin jotenkin kaiken sen keskellä nukahdin.
//Kimmo??
KP-boosti käytössä
