Käärmepentu
Kirjoittaja: Käärmis
Sypressikuiske kutsui parantajan, Liljatuulen – joka puuhaili jotain vähän matkan päässä – paikalle.
“Mitä nyt?” hän kysyi, kun oli tullut lähemmäs.
“Käärmepennulla on piikki polkuanturassa.” Naaras nyökkäsi minua kohden ja jännityin vähän.
“Saanko katsoa sitä?” parantaja pyysi lempeästi. Nyökkäsin ja Liljatuuli nosti tassuani tutkiakseen sitä. Sydämmeni tykytti niin kovaa, että tuntui siltä kuin se hyppäisi rinnastani ulos.
”Tämä saattaa vähän kirpaista, mutta ei mitään hätää. Piikki on nimittäin saatava pois, ettei se aiheuta tulehdusta”, Liljatuuli sanoi. Parantaja ryhtyi nyhtämään piikkiä irti ja kauhusta ja kivusta lamaantuneena vain tuijotin kuinka hän yritti vetää piikkiä irti. Pian hän kuitenkin sai piikin pois tassustani. Vetäisin tassuni heti pois ja ryhdyin nuolemaan sitä tarmokkaasti. Sitä kirveli edelleen, mutta ei niin paljoa. Tassuni myös tykytti edelleen ja se oli hieman lämmin, mutta oletin sen menevän pian ohi. Laskin tassuni vähäiseen lumeen viilentääkseni sitä.
”Sinun pitää pitää haava puhtaana. En usko sen tarvitsevan salvaa, sillä se on niin pieni, mutta jos siihen alkaa sattua enemmän tule käymään”, Liljatuuli naukui. Nyökkäsin varovasti ja tuijotin parantajaa hiljaa tassua edelleen ilmassa pidellen.
”Jos kipu kasvaa, tule hakemaan hänelle unikonsiemen”, tämä naukui kiusallisen hiljaisuuden jälkeen Sypressikuiskeelle. Tuijotin vieresta ja mietin pitäisikö minun pyytää unikonsiementä, sillä kipu oli kyllä kova, mutta en uskaltanut pyytää. Sen sijaan vain hiljaa nuoleskelin tassuani ja mietin pitäisikö minun syödä pian.
//sype?
KP-boosti käytössä
