Käärmetassu
Kirjoittaja: Käärmis
Pilkukas kolli nauroi minulle ja tervehti minua.
“Sattuiko sinuun?” hän kysyi, kun kompuroin ylös.
“Ei suinkaan. Olen tottunut rämähtämään naamalleni”, naurahdin ja siistin hieman kosteaa turkkiani, johon oli tarttunut kaikenmoista moskaa. “Näytit olevan yksin ja kun minulla ei sattunut olemaan juuri nyt mitään seuraa ajattelin tulla jututtamaan sinua”, naukaisin varovasti ja katsoin kollia hymyillen. “Eihän se haittaa?”
”Ei haittaa! Itseasiassa tykkään, rakastan jutustelua.” Nopsatassu naukaisi. Hymyilin hänelle.
*Hän vaikuttaa mukavalta*, ajattelin iloisesti.
”Mitä sinä olet tehnyt tänään?” kollin kysymys sai minut taas maan tasalle.
“Minulla oli untiharjoituksia”, naukaisin ja pörhistin turkkiani. “Loppupelissä, ei ihan minun juttuni”, tokaisin huvittuneena ja Nopsatassu hymyili minulle.
“Entä sinä? Mitä sinä olet tehnyt tänään?” kysyin kohteliaasti ja katsoin kollia hiljaa. *Toivottavasti hänellä on mennyt hyvin enkä rasita häntä kysymyksilläni. Haluan vain olla mukava ja kohtelias ja olen hänelle kyllä tukena jos hän sitä tarvitsee! Tai siis olen tukena, jos vain voin ja jos se auttaa. Miksi minä aina ryhdyn ajattelemaan näin paljon? Voisinko vain lopettaa!*
