Kaislapentu
Kirjoittaja: Ruska
Kuuntelin kun Ampiaispisto selitti Nokilinnelle mitä oli käynyt, vanha naaras näytti helpottumeella ja kumartui kiinnostuneena puoleeni. ”Voi kun sinä olet suloinen! Katso nyt Hiilloskatse, eikö ole soma pentu!” Nokilintu sanoi hössöttävällä sävyllä, ja pukkasi tassullaan Hiilloskatseen kylkeä, kolli näytti väsyneeltä. Nokilinnun kumppani säpsähti ja katsoi Nokilintua hämmentyneenä. Minusta tilanne oli hiukan huvittava, sillä Hiilloskatse näytti hassulta, kun hän oli väsynyt. ”Mitä sinä tökit minua?” kolli murahti Nokilinnulle. ”Höh, meillä on vieraita, et sinä nyt voi nukkua kultaseni! Sitä minä vain, että katso kuinka suloisen pennun Kimalaistoive onkaan löytänyt!” tummanruskea naaras hihkaisi iloisesti, ja kumartui lähemmäksi, kosketin varovasti kuonolla isovanhempani kuonoa, minusta Nokilintu oli tosi kiva. ”No, miten on Ampiaispisto, oletko sinä jo löytänyt kumppanin?” Nokilintu kysyi kääntäen katseensa Ampiaispistoon, minäkin katsoin Ampaispistoa, mikä on kumppani? Mietin mielessäni. Kolli pudisti päätään, hän näytti vakavalta, ja että hän oli tosissaan. ”Voi harmi, kyllä sinä aivan varmasti kumppanin vielä löydät!” Nokilintu sanoi rohkaisevasti, ja hymyili. Pian hän vakavoitui, kun hänen vatsansa murahti. Tiesin, että Nokilinnulla on nälkä, koska emo kertoi, että kun on nälkä, niin maha murisee. ”Olisitteko niin ystävällisiä ja hakisitte meille jotain syötävää?” Nokilintu kysyi ja katsoi meitä anovasti. ”Tietysti. Lähdetkö sinä mukaani hakemaan tuoresaalista, Kaislapentu?” Ampiaispisto kysyi kääntäen katseensa minuun, ”ehkä Nokilintu kertoo sinulle sen jälkeen jonkin kivan tarinan.” hän lisäsi virnistäen. Katsoin silmät suurina Ampiaispistoa, ja sitten Nokilintua. Minä rakastin tarinoita, joten tiesin heti että minä suostun! ”Totta kai! Rakastan tarinoita!” sanoin innoissani, ja nilkutin innoissani ulos klaaninvanhimpien pesässä. Nokilintu naurahti takanani huvittuneesti. ”Onpas innokas pentu!” hän sanoi Hiilloskatseelle kehräten. Ampiaispisto nilkutti perääni. Hidastin vauhtiani, kun olin tuoresaaliskasalla. ”Päätä sinä mitä viet heille”, Ampiaispisto sanoi, ja nyökkäsi kohti tuoresaaliita. Katselin riistaa silmät pyöreinä, ja tartuin yhteen niistä, sillä oli pörröinen häntä, joka tuntui epämukavalta suussa. ”Se on orava, jos haluat voit kantaa sen, mutta se saattaa olla painava pienelle pennulle”, Ampiaispisto sanoi. ”Haluan kantaa sen itse”, sanoin itsevarmana ja tartuin oravaan. Se oli painavampi kuin luulin, mutta kannoin sitä keskittyneesti. Onneksi matka ei ollut pitkä, ja olimme pian taas Nokilinnun ja Hiillskatseen luona. ”Olitpa vahva”, Nokilintu kehräsi kun ojensin hänelle oravan. Ampiaispisto taasen ojensi Hiilloskatseelle muutaman hiiren. ”Kiitos”, kolli sanoi kiitollisena ja aloitti hiirien syömisen. Istahdin alas ja katsoin odottavasti Nokilintua. ”Kerrotko nyt minulle tarinan?” kysyin silmät pyöreinä innosta ja kiinnostuksesta. Nokilintu naurahti ja haukkasi palan oravasta. ”Totta kai, syön vain ensin vähän”, Nokilintu mumisi suu täynnä oravaa. Hän söi muutaman palan oravaa, ja huokaisi. ”Nyt voin kertoa sinulle tarinan”, Nokilintu sanoi kehräten. Vedin itseäni lähemmäksi toisella terveellä etutassullani. ”Kauan, hyvin kauan sitten, kaukana täältä, oli olemassa muitakin klaaneja, kuin Kuolonklaani. Siellä asuivat Myrskyklaani, jonka ominaistaito oli uskollisuus, Jokiklaani, jonka taito oli uiminen, Tuuliklaani, jonka taito oli nopeus, sekä Varjoklaani, jonka taito oli sinnikkyys, siellä asusti myös Kuolonklaani”, Nokilintu kertoi. Katsoin silmät suurina Nokilintua ja hymyilin. ”Miten Jokiklaani ja muut tuhoutui? Miten Eloklaani syntyi?” kyselin uteliaana. Nokilintu naurahti ja avasi suunsa. ”Kaikki neljä klaania, elivät sovussa, mutta yhtäkkiä, he menettivät yhteyden Tähtiklaaniin, joten kaikki neljä klaania tuhoutui. Eloklaani on kuin sekoitus kaikkia neljää klaania, me olemme uskollisia, me osaamme uida niin kuin Jokiklaanilaiset, me olemme hyviä juoksijoita, ja olemme sinnikkäitä, Eloklaani kuvastaa kaikkia neljää klaania, jotka tuhoituivat monta vuoden aikaa sitten. Eloklaani kuitenkin syntyi Minttuliekin, Mesitähden ja Liljatuulen ansiosta. He olivat ainoat, joilla oli yhteys Tähtiklaaniin, he olivat Tähtiklaanin viimeinen toivo”, Nokilintu kertoi tarinan loppuun. ”Se oli hyvä tarina! Eikö ollutkin Ampiaispisto!” hihkuin innoissani ja katsoin Ampiaispistoa silmät säihkyen iloa.
// Amppari?
