Kaislapentu
Kirjoittaja: Ruska
”Onpa hyvinkin! Minulla ja Kimalaistoiveella on paljonkin sukulaisia Eloklaanissa, ja nyt kun olet osa perhettä, he ovat myös sinun sukulaisiasi”, Ampiaispisto vastasi iloisesti hymyillen. Silmäni suurenivat hämmästyksestä, ovatko he minunkin sukulaisiani?
”Ihanko totta?” kysyin silmät kiinnostuksesta pyöreinä, en uskonut, että se olisi totta, sillä minut oli adoptoitu. Ampiaispisto nyökkäsi, ja viittoi minut istumaan ison kiven lähelle, miksi leirin keskellä on iso kivi? Olin kyllä nähnyt Mesitähden kertovan sen päältä jotain klaanille, joten se taitaa olla tärkeä. ”Kyllä vain” Ampiaispisto sanoi hymyillen, ”minä, Kimalaistoive ja Mehiläislento olemme samasta pentueesta. Lisäksi meillä on kaksi vanhempaa sisarusta, joista Lainepentu kuoli pentuna ja Tyrskytassu ei asu enää klaanissa, ja nuorempi siskomme, Kuutamolaine oli oman pentueensa ainokainen.” Ampiaispisto selitti innoissaan, ja vilkuili aukiota. Kuuntelin hyvin kiinnostuneena, kun Ampiaispisto kertoi suvustani, kolli avasi suunsa uudestaan, hänellä olikin vielä sanottavaa: ”Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi myös minun ja Kimalaistoiveen – sekä tietysti sisaruksiemme – emo ja isä asuvat Eloklaanissa. Hiilihammas ja Korppisiipi ovat molemmat kokeneita sotureita. Hiilihampaan emo ja isä – sinun isoisovanhempasi – ovatkin itse asiassa tuolla noin”, Ampiaispisto sanoi ja viittasi katseellaan kohti klaaninvanhimpien pesää, käänsin katseeni innoissani kohti klaaninvanhimpien pesää. Haluan tavata kaikki sukulaiseni. ”Nokilintu ja Hiilloskatse ovat oikein mukavaa seuraa, aivan kuten kaikki perheenjäsenemme! Mitä sanot, mentäisiinkö tervehtimään heitä? He varmasti tutustuisivat sinuun yhtä mielellään kuin minäkin”, Ampiaispisto sanoi ja katsoi minua lempeästi hymyillen. Käänsin katseeni Ampiaispistoon ja hymyilin. ”Mennään!” huudahdin innoissani, ja pomppasin pystyyn varomatta venähtänyttä tassuani. ”Au!” sanoin ja sihahdin, ja katsoin nolona Ampiaispistoa. ”Varovasti”, Ampiaispisto lepytteli, ja nyökkäsin vastahakoisesti. Olin vain niin innoissani! Nokilintu ja Hiilloskatse vaikuttivat niin mukavilta kissoilta. Nilkutin Ampiaispiston perässä kohti klaaninvanhimpien pesää, ja välillä kurkin tämän jalan takaa. ”Tykkäävätkö he pennuista?” kysyin Ampiaispistolta ja kallistin päätäni, ja melkein kaaduin. ”Kyllä he tykkäävät pennuista, erityisesti Nokilintu! Hiilloskatse saattaa olla hiljainen, mutta hän ei ole ilkeä”, Ampiaispisto selitti, ja huokaisin helpotuksesta. En olisi kestänyt jos he eivät tykkäisi pennuista. Olimme klaaninvanhimpien pesällä, ja nilkutin varovaisesti sisälle. ”Kas hei Ampiaispisto, ja oi, toit Kaislapennunkin tänne!” Tummanruskea naaras kehräsi, tiesin jo heti, että hän on Nokilintu. ”Nokilintu!” sanoin iloisesti ja nilkutin tämän luo. Nokilintu katsoi hiljaa tassuani, jolla en astunut maahan. ”Mitä tassullesi on käynyt? Mitä tapahtui? Onko hän käynyt parantajalla?” Nokilintu sanoi huolestuneesti ja käänsi katseensa Ampiaispistoon.
// Amppari?
